Kehitysvammaiset

Lopussa kirje, jonka lähetin sosiaalitoimeen, kun Joni etsi työpaikkaa.

        Jumala armossaan on paljastanut minulle asian, jota tällainen syntinen ei  ymmärtänyt aiemmin, vaikka se kaikki on kerrottu Hänen Sanassaankin. Esim. Room.3:23 , joka kertoo sen, että me kaikki ihmiset olemme syntisiä ja meidän jokaisen puolesta on Jumala antanut oman poikansa Jeesuksen. Nyt olen ymmärtänyt, että tämä koskee myös kehitysvammaisia. Minä olen ajatellut, että ainakin nämä down syndroomaa sairastavat kelpaisivat Isälle Jumalalle sellaisenaan, mutta hekin tarvitsevat uskon Jeesukseen ja sen myötä he tarvitsevat Jeesuksen nimessä julistetun anteeksiantamuksen. Ymmärsin tämän vasta, kun poikani Joni tuli surullisena luokseni ja kertoi, että hän on jotenkin pahoittanut Jumalan mielen. Silloin minä sain julistaa hänelle kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja hän rauhoittui.

Usein kehitysvammaiset ovat "lapsen mielisiä". Hekin ovat kuitenkin ihmisiä ja Jeesus Kristus on kuollut heidänkin edestään. Kannattaa kertoa heillekin Jeesuksesta. Lue osio maailma ja sieltä "Kerro lapselle Jumalasta".

 

                      Jumala on ollut minulle myös niin armollinen, että Hän on antanut minulle mukavan kehitysvammaisen pojan. Olenkin oppinut tuolta pojalta paljon asioita. Olen oppinut senkin, että me kaikki ihmiset olemme Jumalan edessä kehitysvammaisia.

                      Jumalahan loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta tällä hetkellä ihminen on vain kehitysvammainen Jumalan kuva. Maailmassa vallitseva synti, eli siis paholainen on pilannut Jumalan kuvan. On valitettavaa niiden ihmisten puolesta, jotka eivät huomaa olevansa näitä kehitysvammaisia. Jumala kuitenkin kääntyy vain vammaisen ja vialliseksi itsensä tuntevan ihmisen puoleen. Poikani rakastaa minua ja minä rakastan häntä, niin kuin meidän kuuluukin suhtautua niihin, joiden ymmärrämme olevan vähäosaisempia. Joni toivottavasti uskoi senkin, kun minä kerroin hänelle, että taivaassa on parempi isä. Minä Jonin isänä olen myös hänen virallinen ja valtuutettu edunvalvojansa. Nyt kannattaa muistaa, että Jumalan edessä meillä jokaisella uskovalla on oma edunvalvojamme. Hänhän on Jeesus Kristus.

                      Jos kehitysvammaiselle ihmiselle, -ainakin tällaiselle Down syndroomaa sairastavalle hänen isänsä kertoo, että oikea isämme onkin taivaan isä, joka on luonut koko maailman, niin hän uskoo tämän asian. Senhän uskoo myös terve lapsi. Ns. normaali ihminen kuitenkin menettää uskon aikuiseksi vartuttuaan. Voidaankin kysyä; Kumpaankohan Jumala mielistyy, ja että kumpi  näistä ihmisistä onkaan se kehitysvammainen.

                    Raamattu kertoo, että jos emme usko niinkuin lapsi, niin emme pääse taivasten valtakuntaan. (Matt.18:3)  Onkin hyvä asia, että nämä Downit ovat näitä lasten kaltaisia, sillä Raamatun mukaan he ovat suurimpia taivasten valtakunnassa. Silloin, kun toimin viimeisen kerran Jyväskylän vapaaseurakunnan rukouspalvelussa, niin se tapahtui Jyväskylän messukeskuksessa, jossa vapaaseurakunta piti tuon suuren tilaisuuden, jossa seurakunnan oppia oli tarkoitus levittää eteenpäin. Tuossa tilaisuudessa rukoiltavakseni saapui naishenkilö joka kertoi, että hän oli juuri saanut kehitysvammaisen lapsen. En muista, että mitä vastasin hänelle, kun hän itki tullessaan rukoiltavaksi. Luultavasti sanoin jotain sellaista, että Jumala oli juuri antanut hänelle suuren lahjan ja tuo lapsi olisi se lahja.

                   Raamatun mukaan tämän maailman tieto onkin valhetietoa. Tuo valhetieto pilaa lapsen ja koko lapsen elämän. Kannattaakin miettiä, että kerrommeko lapselle valhetietoa, eli siis valehtelemmeko hänelle, vai kerrommeko totuuden.

                     Niin ihmeellistä kuin se onkin, niin viisaus ja älykkyys ovat eri asioita. Ihminen pystyy olemaan ainakin omasta mielestään älykäs, mutta ei silloin välttämättä viisas. Pitää paikkansa, että Jumalan pelko on viisautta. Harva omasta mielestään älykäs kuitenkaan uskoo edes Jumalaan. Mielestäni lapset ja lapsen mieliset ovat viisaita. Kyllä minä tiedän senkin, että Down syndroomaa sairastava on lukenut jopa ylioppilaaksi, sillä kaikki eivät kehity samalla tavalla. Meidän "älykkäiden tyhmien" ei kuitenkaan kannata ohjata harhaan näitä viisaita lapsen mielisiä, sillä loppujen lopuksi he ovat suurempia, kuin me.

                     Silloin, kun Joni oli vielä pieni poika, sain Jumalan johdatuksesta sanat ja sävelen lauluun, jonka Sininauhaliitto julkaisi CD:lläkin. Laulun nimi on Lapsen usko. Kirjoitin laulun yhteyteen myös ”omistuskirjoituksen”. Omistin laulun omalle kehitysvammaiselle pojalleni.Kirjoitin vielä sen yhteyteen; Haluaisin omistaa laulun Lapsenusko kehitysvammaiselle mutta niin rakkaalle pojalleni Jonille.  Minä itse koen epäonnistuneeni uskovana. Olen heikko, viallinen ja monin tavoin lankeileva, mutta tällaisena "kehitysvammaisenakin" Jumalan lapsena minulla on isä, joka minua rakastaa. Ehkäpä Hän rakastaakin eniten juuri meitä kaikista vajavaisimpia.

 

Lapsen usko

 

                                                  Lapsen pienen elämässä päivä jokainen

kokemus on uusi hetki ainutkertainen.

Maailma on suuri, joskus pientä pelottaa

on lapsen hyvä silloin isän kättä puristaa.

Silloin lapsen hyvä on

tyyntyy sydän rauhaton

On hyvä tietää- Isä rakastaa

Joskus lapsen pieni sydän ei voi ymmärtää

kuinka kodin ilmapiirin riita kylmentää.

Silloin jälleen pelko täyttää pienen sydämen

on epävarmuus seurausta riidan aikuisten.

Silloin lapsen sydän on

usein arka rauhaton

Ois hyvä tietää- Isä rakastaa

Lapsen pieni sydän on niin puhdas viaton

Jeesukselle kelpaava vain lapsen usko on.

Maailma on paha, usein isää pelottaa

niin moni tahtoisi tuon lapsen uskon sammuttaa

Usko lapsen syvä on

tyyntyy sydän rauhaton

hän kyllä uskoo- Jeesus rakastaa

Äidit veivät lapsiansa syliin Jeesuksen

siitä monet pahastuivat Häntä toruen.

Jeesus lapset syliin otti siinä siunaten

on Jeesukselle otollinen sydän lapsosen

siinä lapsen hyvä on

tyyntyy sydän rauhaton

on hyvä tietää- Jeesus rakastaa

Kenen luokse äiti tänään kannat lapsesi

Mitä isä lapsellesi annat turvaksi

kerrotko sä että jos sua joskus pelottaa

niin uskomalla taivaan isään pelko katoaa

silloin lapsen hyvä on

tyyntyy sydän rauhaton

on hyvä tietää- isä rakastaa

Vuodet vierii kerran päättyy leikit lapsuuden

ympärillä maailma on kova aikuisten

synti kiehtoo, kaikki tämä aivan pelottaa

vain uskomalla lapsen tavoin pelko katoaa

Usko lapsen hyvä on

tyyntyy sydän rauhaton

on hyvä tietää- Jeesus rakastaa

                 Minä olisin saanut myös laulaa tuon laulun itse, mutta en kuitenkaan tehnyt                                        sitä, koska itse tuolloin olin "uskon ulkopuolella". Ajattelin kuitenkin, että                                               laulun julkaiseminen olisi hyvä, koska olin saanut sanat Jumalalta.

 

 

Kehitysvammaisista

 

                             Me älykkäinä itseämme pitävät ihmiset ajattelemme, että olemme jotenkin viisaampia, kuin kehitysvammaiset, joita me pidämme itseämme tyhmempinä. Kuitenkin älykkyys onkin eri asia, kuin viisaus. Ne, jotka ovat paljonkin opetelleet tämän maailman viisautta lukien älykkäästi kehiteltyjä oppeja ja kirjoituksia ajattelevat olevansa sitä älykkäämpiä.

                             Annan tästä nyt pari esimerkkiä. Pystyn sen tekemään, sillä olen itse käynyt loppuun saakka vain auto- ja rippikoulun. Tunnen myös useita ns. kehitysvammaisia ja he tuntevat minut. Meistä onkin tullut hyviä ystäviä. Se varmaankin johtuu siitä, etten ole käynyt mitään kouluja, enkä tunne olevani heitä parempi.

                             Seuraavaa ei kannata kertoa Jonille;  Kun hän oli vielä aivan vauva, niin hänet synnyttikin 18 vuotias tyttäremme Minna. Olimme silloin yhteydessä Jyväskylän maalaiskuntaan. Me halusimme, että pääsisimme Jonin perhehoitajiksi. Meille kuitenkin ilmoitettiin, että siitä on turha haaveilla, sillä he pitävät huolen siitä, että niin ei käy. Koska olimme tuota ihanaa lasta hoitaneet aivan vauvasta lähtien, niin me päätimme adoptoida hänet. Joni siirtyikin meidän pojaksemme n. 8kk ikäisenä. Se ei tietenkään ollut helppoa, sillä vaimoni on 90% invalidi. Kun adoption vuoksi meitä kuunneltiin, niin meille kerrottiin, että tavallisesti he vaativat adoptiovanhemmilta lääkärin todistuksen, mutta tässä tapauksessa ei niin tehdä. Olikin mielestämme hyvä asia, ettei poikamme joutunut mihinkään laitokseen vammansa takia.

                             Kun Joni oli n.13v iässä, niin vaimoni olisi ilmoittanut Jonin uimakouluun. Meille kuitenkin kerrottiin kunnan taholta, ettei se ole mahdollista, ellei mukana ole joku Jonia valvova uimataitoinen henkilö. Sitten samana kesänä Joni osallistui helluntaiseurakunnan järjestämälle viikon mittaiselle leirille Kuopiossa. Siellä Joni olikin oppinut uimataidon. Hän pääsi heti Jorma Toropaisen pitämään uintiryhmään ja ensimmäisen mitalin hän uikin Kuopiossa. Nyt Joni on kaksinkertainen Euroopan mestari ja sitäkään hänelle ei olisi suotu hänen vammansa vuoksi. Tällaista siis on tämä älykkäiden ihmisten toiminta.

                             Me vaimoni kanssa olemme kummatkin jalkainvalideja. Vaimoni kärsii 90% invaliditeetista ja minäkin olen 35% invalidi. En siis ole käynyt mitään kouluja loppuun saakka, paitsi auto- ja rippikoulun. Kuitenkin minä avioiduin 18- vuotiaana ja aloin elättämään perhettäni rahattomana. Nyt minulla on kuitenkin velaton omakotitalo ja auto käytössäni. Minulta ei siis puutu tämän maan päällä mitään. Vielä parempaa minä odotan kaiken tämän jälkeen. Tämän maailman älykkäät ihmiset kuitenkin haluaisivat, että Joni muuttaisi meiltä pois, vaikka pian olisi hyvä, että edes poikamme asuisi meidän vanhuksien kanssa.

 

                             Jos minä älytön ihminen olisin totellut näitä ”älykkäitä”, niin Pojallani ei olisi isää, eikä äitiä, ja hän eläisi laitoksessa. Hän luultavasti kommunikoisi katkonaisesti ja osittain viittomakielellä. Eikä hän osaisi uida. Hän ei olisi käynyt ammattikoulua. Hän olisi yhteiskunnan syrjimä aivan kuin olen ollut minäkin.       Voin antaa vain pari itse opittua ohjetta, sillä minä älytön en ole käynyt edes kansakoulua. Ohjeeni ovat:  Anna kehitysvammaisen tietää, että häntä rakastetaan ja yhteiskunta hyväksyy hänet tasavertaisena. Nyt varmaankaan minua eivät älykkäät usko, mutta ehkäpä jotkut viisaat uskovatkin.

Sosiaalitoimessa uskottiin, ettei Joni saa työpaikkaa ammattikoulun jälkeenkään ja he olivat minuun jatkuvasti yhteydessä. Kun Jonin työpaikka järjestyi, niin kirjoitin heille tuon edellä olevan kirjeen. 

Kirjeen kirjoituksen jälkeen kerroin Jonille, että hän ei ole syntynyt perheeseemme normaalilla tavalla. Hän kuitenkin haluaa kutsua meitä isäksi ja äidiksi.