Pelko

                             Pelko ja rohkeus. Ne ovat toistensa vastakohtia. Minä tunnen henkilökohtaisesti molemmat. On hyvä asia kristityn kannalta, kun elämme sellaisessa maassa jossa voi vapaasti tunnustaa olevansa kristitty. Se ei ole kaikissa maissa itsestään selvä asia, vaan uskon takia saattaa joutua kärsimään todellista vainoa. Kuitenkin Suomessakin me ihmiset pelkäämme sitä, mitä läheisemme sanoisivat jos me ”hurahtaisimme” uskoon. Jostain syystä pelkkä Jeesuksen nimi on monen mielestä hävettävä asia. Mielestämme ei ole mitään hävettävää siinä, jos vaikka juomme itsemme niin humalaan, että käyttäydymme sen seurauksena typerästi ja vastuuttomasti. Me voimme sillä jopa ylpeillä. Sen kertoo Raamattukin. Fil.3:19 kertoo tällaisista ihmisistä; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä ja maallisiin on heidän mielensä.

                             Jostain syystä ihmiset eivät halua, että heidän kunnianaan olisi Jeesuksen nimi ja sen myötä Jumalan armo. Toisin sanoen tällaiset ihmiset ovat pelkureita. He pelkäävät sitä, että mitä toiset sanoisivat jos he alkaisivat tunnustamaan Jeesuksen nimeä. Minäkin pelkäsin sitä uskon alkutaipaleilla. Pelko piti vain voittaa. Minä tiedän sen, että vain Jumala antoi minulle voimaa vapautua pelosta. Pelon voi voittaa vain käymällä pelottavia tilanteita vastaan. Tänä päivänä minä voin vain sanoa, niin kuin Paavali. Hänhän kirjoitti olleensa heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa. (1.Kor.2:3) Hän jatkaa; ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. Korintolaiskirjeen toisessa luvussa Paavali jatkaa heikkoudesta. Jumala oli kertonut hänelle, että hänen voimansa tulee täydelliseksi heikkoudessa. Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima tulisi minuun asumaan. Sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä. (2.Kor.12)

                             Minä itse tiedän olevani heikko ihminen. Minä kuitenkin tiedän senkin, että Jumala on heikoissa väkevä ja sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään. (1.Kor.1:27) Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi: Te joudutte kaikkien vihattavaksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. (Matt.10:22) Hän jatkaa jakeessa 28: Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Raamatussa on esimerkkejä ylpeästä ihmisestä. Jumala kuitenkin valitsee sellaisen, joka ei mielestään ole mitään.

                          Tein aikoinaan useitakin lauluja. Varmasti sain sanat ja sävelen niihin Jumalalta. Käsittelemästäni aiheestakin sain laulun. Kirjoitan tähän sen alkusanat.

   Niin monta kertaa sun luokses Jeesus mä tahdoin tulla, vaan voinut en. Kun Ihmispelko pani paulan mulle, olin orja toisten mielipiteiden . . . . .  jne.