Kehitysvammaiset

 

                      Jumala on ollut minulle myös niin armollinen, että Hän on antanut minulle mukavan kehitysvammaisen pojan. Olenkin oppinut tuolta pojalta paljon asioita. Olen oppinut senkin, että me kaikki ihmiset olemme Jumalan edessä kehitysvammaisia.

                      Jumalahan loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta tällä hetkellä ihminen on vain kehitysvammainen Jumalan kuva. Maailmassa vallitseva synti, eli siis paholainen on pilannut Jumalan kuvan. On valitettavaa niiden ihmisten puolesta, jotka eivät huomaa olevansa näitä kehitysvammaisia. Jumala kuitenkin kääntyy vain vammaisen ja vialliseksi itsensä tuntevan ihmisen puoleen. Poikani rakastaa minua ja minä rakastan häntä, niin kuin meidän kuuluukin suhtautua niihin, joiden ymmärrämme olevan vähäosaisempia. Joni toivottavasti uskoi senkin, kun minä kerroin hänelle, että taivaassa on parempi isä. Minä Jonin isänä olen myös hänen virallinen ja valtuutettu edunvalvojansa. Nyt kannattaa muistaa, että Jumalan edessä meillä jokaisella uskovalla on oma edunvalvojamme. Hänhän on Jeesus Kristus.

                      Jos kehitysvammaiselle ihmiselle, -ainakin tällaiselle Down syndroomaa sairastavalle hänen isänsä kertoo, että oikea isämme onkin taivaan isä, joka on luonut koko maailman, niin hän uskoo tämän asian. Senhän uskoo myös terve lapsi. Ns. normaali ihminen kuitenkin menettää uskon aikuiseksi vartuttuaan. Voidaankin kysyä; Kumpaankohan Jumala mielistyy, ja että kumpi  näistä ihmisistä onkaan se kehitysvammainen.

                    Raamattu kertoo, että jos emme usko niinkuin lapsi, niin emme pääse taivasten valtakuntaan. (Matt.18:3)  Onkin hyvä asia, että nämä Downit ovat näitä lasten kaltaisia, sillä Raamatun mukaan he ovat suurimpia taivasten valtakunnassa. Silloin, kun toimin viimeisen kerran Jyväskylän vapaaseurakunnan rukouspalvelussa, niin se tapahtui Jyväskylän messukeskuksessa, jossa vapaaseurakunta piti tuon suuren tilaisuuden, jossa seurakunnan oppia oli tarkoitus levittää eteenpäin. Tuossa tilaisuudessa rukoiltavakseni saapui naishenkilö joka kertoi, että hän oli juuri saanut kehitysvammaisen lapsen. En muista, että mitä vastasin hänelle, kun hän itki tullessaan rukoiltavaksi. Luultavasti sanoin jotain sellaista, että Jumala oli juuri antanut hänelle suuren lahjan ja tuo lapsi olisi se lahja.

                   Raamatun mukaan tämän maailman tieto onkin valhetietoa. Tuo valhetieto pilaa lapsen ja koko lapsen elämän. Kannattaakin miettiä, että kerrommeko lapselle valhetietoa, eli siis valehtelemmeko hänelle, vai kerrommeko totuuden.

                     Niin ihmeellistä kuin se onkin, niin viisaus ja älykkyys ovat eri asioita. Ihminen pystyy olemaan ainakin omasta mielestään älykäs, mutta ei silloin välttämättä viisas. Pitää paikkansa, että Jumalan pelko on viisautta. Harva omasta mielestään älykäs kuitenkaan uskoo edes Jumalaan. Mielestäni lapset ja lapsen mieliset ovat viisaita. Kyllä minä tiedän senkin, että Down syndroomaa sairastava on lukenut jopa ylioppilaaksi, sillä kaikki eivät kehity samalla tavalla. Meidän "älykkäiden tyhmien" ei kuitenkaan kannata ohjata harhaan näitä viisaita lapsen mielisiä, sillä loppujen lopuksi he ovat suurempia, kuin me.

                     Silloin, kun Joni oli vielä pieni poika, sain Jumalan johdatuksesta sanat ja sävelen lauluun, jonka Sininauhaliitto julkaisi CD:lläkin. Laulun nimi on Lapsen usko. Kirjoitin laulun yhteyteen myös ”omistuskirjoituksen”. Omistin laulun omalle kehitysvammaiselle pojalleni.Kirjoitin vielä sen yhteyteen; Haluaisin omistaa laulun Lapsenusko kehitysvammaiselle mutta niin rakkaalle pojalleni Jonille.  Minä itse koen epäonnistuneeni uskovana. Olen heikko, viallinen ja monin tavoin lankeileva, mutta tällaisena "kehitysvammaisenakin" Jumalan lapsena minulla on isä, joka minua rakastaa. Ehkäpä Hän rakastaakin eniten juuri meitä kaikista vajavaisimpia.