Pääasia

                       Ehkäpä joku ajattelee, että näiden sivujen tarkoitus on vain arvostella toisten opetusta. Vaikka olen tuonut esille Raamatun opetuksen tärkeyttä ja arvostellutkin vääriä opetuksia, niin haluan edelleen pitää yllä kaikkein tärkeintä asiaa. Sen vuoksi olenkin otsikoinut tämän kirjoituksen nimellä pääasia.

                      Paavalikin tiesi mikä oli pääasia. Hän kirjoittaa, että oli päättänyt olla tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna.  (1.Kor 2:2)  Paavali kirjoittaa myös Filippiläisille, että tärkeintä on Kristuksesta puhuminen ja Hänestä julistaminen. Tärkeintä ei olekaan motiivit, joiden perusteella Hänestä kerrotaan. Toiset voivat julistaa vaikkapa kateudesta ja riidan halusta, mutta toiset voivat kertoa Jeesuksesta hyvässä tarkoituksessa. (Fil. kirje 1. luku) Tästä pääasiasta olen jo kirjoittanut otsikolla ”Sinua etsitään”

 

Jumala on antanut ihmisille monenlaisia lahjoja. Toisia voidaan aivan perustellusti nimittää armolahjoiksi. Minusta tuntuu, että henkien erottamisen, uskon ja esirukoilijan armolahjan lisäksi minulla olisi vielä yksi armolahja. Mielestäni tuo olisi ajattelun armolahja. Minä saatan usein alkaa ajattelemaan jotain asiaa todella tarkasti ja perusteellisesti, niin että se joskus jopa häiritsee minua, enkä pääse asiasta eroon. Otetaanpa tällainen ”ajatusleikki”. Mikähän Jumalalle olisi todella tärkeä, eli siis pääasia. Jumalahan olisi pystynyt luomaan mitä tahansa. Kuitenkin Hän loi ihmisen. Mielestäni ihminen on Jumalalle se pääasia. Ihmisestä Jumala teki ikuisen, eli iankaikkisen. Eläimethän kuolevat, sen sijaan ihminen ei kuole koskaan. Moni ajattelee, että kun hän kuolee, niin hän pääsee eroon tästä kaikesta pahasta. Se on kuitenkin väärin ajateltu. Ei edes sellainen ihminen, joka ei usko Jumalaan kuole. Hän ”kuolee” vain Jumalalle. Hän on itse aiheuttanut sen, että hän joutuu elämään iankaikkisuuden ilman Jumalaa, koska ei ole ottanut Jeesusta, eli Jumalan poikaa vastaan täällä maan päällä eläessään. Iankaikkisuus on tietysti pitkä aika, sillä ei ole loppua. Tuo aika ilman Jumalan Rakkautta ei todellakaan tule olemaan helppo.

 

Nämä viimeiset vuodet, tai ilmeisesti vuosikymmenet, mikäli ajanlasku aloitettaisiin v.2015 eivät tule olemaan helppoja täällä ajallisessa elämässämme edes uskoville. Nythän esiintyy niin paljon harhaopetusta, että moni siinä erehtyy. Pietarikin kirjoittaa, kuinka vanhurskas vaivoin pelastuu (1.Piet 4:18), ja että perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. (1.Piet 5:8) Myös jo Pietarin aikana oli kansan keskuudessa valheenopettajia, tai –profeettoja. Kuinka paljon sellaisia onkaan sitten tänä lopun aikana. Pietari kirjoittaakin, että heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi. Kuitenkin Pietari sanoo, että Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät. Vielä tämän lisäksi viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat; Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niin kuin se on ollut luomakunnan alusta. Kuitenkin Jumala haluaisi, että kaikki tulevat parannukseen. (2.Piet 3:9)  Silti käy niin, että luopumus pääsee valtaan. (2.Tess 2:3)  Tämän vuoksi olen katsonut, että on tärkeä asia varoittaa ihmisiä kaikesta tulevasta.

Kirjoituksen otsikkona on ”pääasia”.  Mikähän sitten on se uskovan ihmisen elämän pääasia? Monet tietysti ajattelevat, että uskovan elämässä pääasia olisi se kuinka hyvin hän osaa Jumalan, sekä ihmisten edessä elää. Siis hän ajattelee, että hänen elämänsä tulisi olla mahdollisimman hyvää, tai ainakin sen pitäisi näyttää hyvältä. Tämähän on varmasti aivan oikein ajateltu ja siihen tulisi tietysti pyrkiä. Riittääkö se kuitenkaan Jumalalle ?  Mielestäni Jobin kirja kertoo parhaiten siitä, että kuinka riippuvaisia me olemme Jumalan armosta. Opetuksen mukaan Job oli niin hurskas mies, ettei hurskaampaa löytynyt. Kuitenkin Jobin ”ystävät” ajattelivat, että hän oli varmasti tehnyt jotain väärää, koska Jumala häntä niin pahoin kohteli. Job tiesi, että hän oli elänyt oikein Jumalan edessä. Tämän vuoksi Job ajatteli, että Jumalan kuuluisi kohdella häntä paremmin. Sekä Job itse, että hänen ”ystävänsä” olivat kuitenkin väärässä, sillä he eivät vielä ymmärtäneet, että kaikki ihmisen elämässä riippuu kuitenkin Jumalan armosta. Elihu oli kuitenkin odottanut, että ”viisaat” olisivat osanneet vastata Jobille. Kun Elihu sitten huomasi, etteivät häntä itseään viisaammiksi kuvitelleet miehet osanneet vastata Jobille, niin silloin hänen itsensä piti puuttua keskusteluun. Elihun piti kertoa, että koska Jumala oli luonut kaiken, myös ihmisen itsensä, niin silloin ihmisellä ei Jumalan edessä ole mitään oikeuksia. On olemassa vain armo. Armoa emme voi vaatia, tai ansaita. Hyvä Jumala voi sen meille antaa, kun sitä Häneltä pyydämme. Tästä kaikesta voimme päätellä, että pääasia uskovan elämässä on JUMALAN ARMO !

 

Jumalan armo

 

           Tärkein asia ihmisen elämässä on Jumalan armo. Jumalan armo ja sen ymmärtäminen merkitsee siis kaikkea.  Ihminen ei voi antaa Jumalalle mitään merkityksellistä. Ainoastaan Jumalan armon vastaan ottaminen on se mitä voimme antaa Jumalalle. Mikään muu ei saa olla tärkeämpää. Jo kuningas Daavid ymmärsi tämän ja sen vuoksi hän ei halunnut vahingoittaa Saulia, joka kuitenkin vainosi häntä. Tämä asia meidän tulee ymmärtää myös omalla kohdallamme. Koska Jumala on ollut meille armollinen, niin meidänkin on oltava armollisia lähimmäisellemme. Tuomio meidän on jätettävä Jumalalle, aivan niin kuin Daavid teki. Itse asiassa Jumalan armo on ihmiselle niin tärkeä, että sen vuoksi on oltava valmis kärsimään pilkkaa ja vainoa muita ihmisiltä. Olen huomannut, että Jumala valitsee ihmisen, jolle Hän haluaa olla armollinen. Tuo armon valinta on tehty jo ennen kuin ihminen on syntynyt tähän maailmaan. Koska se on Jumalan valinta, niin emme voi emmekä saa arvostella sitä, sillä vain Jumala yksi tietää minkä vuoksi Hän on tehnyt tämän valinnan. Tämän voi ymmärtää, kun sen on itse kokenut. Myöskin sen voi lukea Raamatusta vaikkapa Room.9:15-20; ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan.” Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Jokainen ihminen, jolle Jumala on antanut ymmärryksen on sidottu synnin valtaan. Omalta kohdaltani muistan, kuinka minun oli aivan kuin pakko tehdä syntiä. Olin vielä koulussa sen ensimmäisillä luokilla. Ymmärsin kiroilemisen synniksi. Kun olin koulumatkalla, niin jouduin sellaisen voiman kohteeksi, että minun oli pakko kirota, vaikka olin ymmärtänyt sen vääräksi. Kun olin ääneen kironnut, niin pyysin Jumalalta anteeksi sitä. Vasta sitten olin rauhallinen. Ymmärrän nyt, että jo tuolloin Jumala oli valinnut minut. En ole kuitenkaan osannut elää oikein, vaan olen edelleen armon varassa.

 

                  Minä en siis pysty asettamaan itseäni sellaiselle paikalle, että voisin olla kaiken tämän jälkeen tyytyväinen omaan itseeni, vaan minun on annettava kaikki kunnia Jumalalle. Mikäli olet lukenut kertomuksen Jobista, niin ymmärrät sen, että jos niinkin vanhurskaan ja synnittömän  ihmisen, kuin Job piti olla riippuvainen Jumalan armosta, niin varmasti silloin olemme kaikki armosta riippuvaisia. Mielestäni nämä väärät opetukset, joita olemme saaneet kokea johtuvatkin siitä, että emme ole ymmärtäneet Jumalan armoa täysin, vaan olemme itse halunneet tehdä Jumalan tekoja, tai sitten olemme halunneet tehdä jotain Jumalalle. Emme siis ole ymmärtäneet sitä, että Jumalalle me emme voi antaa mitään, joka täällä maailmassa käsitetään hyväksi. Paras anti Jumalalle onkin särjetty ja nöyrä sydän. Jesaja kirjoittaa tästä useassa kohdassa luvusta 42 alkaen. Esim. Jes.57:15; Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

 

                      Mikäli tutkii Jobin kirjaa, niin siitä löytyy mielenkiintoisia asioita, joita voi hyödyntää nykyaikanakin. Itse Jobkaan ei ymmärtänyt, että me kaikki olemme riippuvaisia Jumalan armosta. Hän ei ymmärtänyt sitä, että kun Jumala on kaikkivaltias, niin silloin Hänellä on täysi oikeus toimia luotujensa kohdalla niin kuin Hän parhaaksi näkee. Silloin toteutuu myös tämä Roomalaiskirjeen kohta; ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen” Kun lukee Jobin kirjan kokonaisuudessaan, niin huomaa sen ettei Jumala ollut ottanut armoaan pois Jobilta. Sen sijaan, kun tutkii näitä Jobin vastaväittäjiä, joiden piti olla Jobin ystäviä, niin pystyy huomaamaan etteivät he uskoneet Jobia saati, että olisivat hänestä välittäneet. Jobin sanojen mukaisesti ”kurjia lohduttajia he olivat kaikki”. Näistä ns. ”ystävistä” löytyykin menestysteologian piirteitä. He ajattelevat, että ihmisen elämässä menee asiat huonosti vain silloin, kun ihminen on tehnyt Jumalaa kohtaan jotain väärää, ja mikäli ihminen elää oikein, niin hänellä on myös oikeus Jumalan armoon. Siis he ajattelevat, että he itse ovat eläneet oikein, sillä heille ei ollut sattunut niin pahoja asioita kuin Jobille. Omassa elämässämme meidän tulisi välttää toimimasta niin kuin tekivät Jobin ”ystävät”. Itse tiedän etten ole ansainnut Jumalan armoa ja tiedän ettei armoa pysty ansaitsemaan kukaan. Tästä johtuu se, että olen saamastani armosta kiitollinen ja pidän sitä tärkeimpänä asiana suhteessani Jumalaan.

 

                 Jobin kirjaa lukiessa löytyy kuitenkin yksi henkilö, joka tiesi sen kuinka tärkeää on luottaa Jumalan armoon. Tuo mieshän oli nimeltään Elihu. Elihu oli ollut hiljaa, sillä hän oli odottanut, että nuo uskovina arvostetut ihmiset olisivat osanneet vastata Jobille. Vasta kun oikea vastaus viipyi, niin Elihu aloitti puheensa. Hän sanoi; "Kuulkaa te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet."   Näinhän tapahtuu usein nykyaikanakin. Ihmisiä pyrkivät opettamaan ne, jotka ovat omasta mielestään lukeneita ja viisaita, mutta kuitenkaan he eivät tunne Jumalaa niinkuin tuntea tulisi. Käytännössä Jumalan löytää parhaiten lukemalla Hänen Sanaansa ja myös uskomalla siihen. Muussa tapauksessa käy niinkuin Kari Hämäläiselle, joka vastasi minulle, että näin hänelle on opetettu. Tietysti on niin, että Raamattuakin lukiessa kannattaa pyytää Jumalaa avaamaan Sanansa. Muuten voi käydä niin, että luettu sana jää ilman vaikutusta. Kun minä pyysin Jumalalta apua tässä "tempausopissa", niin Hän avasikin minun sydämeni ymmärtämään tämänkin opetuksen

 

 

 

Usko

 

 

 

                      Usko ja uskominen niin kuin Raamattu sanoo näyttää olevan vaikea käsite ja sen vuoksi kirjoitankin nyt siitä. Tämä on aiheena myös sen vuoksi, että viime aikoina olen kohdannut henkilöitä, jotka ovat sanoneet kyllä uskovansa. Eräs hyvin tuntemani henkilö, joka on minulle myös hyvin läheinen sanoi, että kyllä hän uskoo jopa Jeesukseenkin, mutta kuitenkin eri tavalla kuin minä. Ajattelin silloin, että onhan se jo hyvä alku. Kuitenkin Jaakob kirjoittaa kirjeensä toisessa luvussa jakeessa 19; ”Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.”  Siis tietysti sielun vihollinenkin uskoo Jumalaan. Oikeastaan kaikki ihmiset ovat uskovaisia, sillä kaikki uskovat johonkin. Jos uskot todella Jumalaan, niin silloin uskot myös siihen, että Jumala on luonut koko näkyvän maailman kaikkeuden sanansa kautta. Se tarkoittaa sitä, että silloin täytyy uskoa myös Jumalan Sanaan, eli oikeaan Raamattuun ja uskoa siihen täydellisesti. Uskohan on armoa, sen voimme ymmärtää Raamatusta. Olen kuullut myös lestadiolaisten julistavan käsitettä parannuksen armo ja se on mielestäni hyvin oivallettu. Paavali kirjoittaa myös Kor. kirjeessä 1.Kor.15:10 ; Jumalan armosta minä olen se, mikä olen. Tämän asian ymmärrän myös omalle kohdalleni. Kun ihminen tulee uskoon, tai siis usko tulee ihmiseen, niin se tapahtuu Jumalan Armon kautta. Kuitenkin tämä sama Jaakob kirjoittaa toisen kirjeensä jakeessa 17, että usko ilman tekoja on kuollut. Sellainen usko ei siis hyödytä edes uskovaa itseään. Mielestäni Jumalan armo synnyttää myös noita tekoja. Haluammehan me tarjota ihmisille hyvää, koska olemme itsekin saaneet Jumalalta pelkkää hyvää, eli olemme saaneet syntimme anteeksi Jumalan armosta.

                      Kun luemme Raamattua niin ymmärrämme, että usko tulee kuulemisesta. (Room.10:17)  Jae jatkaa, - mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Ymmärrämme mitä tämä kuuleminen tarkoittaa, kun luemme myös edellisen jakeen, joka sanoo; ”Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?” Usko tulee siis Jumalan Sanan kuuliaisuudesta. Jos me todella uskomme mitä Raamattu sanoo, niin silloin meidän tulee käytännössä totella sen sanoma kokonaisuudessaan. Jeesushan kehottaa ensin tekemään parannuksen synneistämme ja sen jälkeen uskomaan hyvän sanoman, eli evankeliumin.  (Mark.1:15) Jumalan Sanan kuuleminen on siis uskomista siihen niin, että täytämme Jeesuksen ja Hänen Isänsä tahdon. Tämä saattaa olla se kompastuskivi useimmille, sillä joudumme luopumaan omasta tahdostamme ja hyväksymään sen, että nyt täytämme vain Jumalan tahtoa. Saattaahan olla, että Hänen tahtoaan täyttäessämme me teemme itsemme naurun alaiseksi muiden ihmisten silmissä.  Jos me haluamme uskoa tämän maailman valhetietoon, niin silloin myös muut ihmiset hyväksyvät meidät, eikä meidän tarvitse joutua ihmisten pilkattavaksi. Ei siis riitä, että uskoo Jumalaan, vaan täytyy uskoa Jumalaa. Joka tapauksessa olen kuitenkin näillä sivuilla todistanut, että ihmisten suurin uskonto eli kehitysoppi on tätä Raamatun varoittamaa valhetietoa. Sen vuoksi kerron vielä kaiken lopuksi mitä sanoo Saarn.9:12  Sillä ei ihminen tiedä aikaansa, niin kuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat pahaan verkkoon, eivätkä linnut, jotka käyvät kiinni paulaan; niin kuin ne, niin pyydystetään ihmislapsetkin pahana aikana, joka yllättää heidät äkisti.

 

Herran päivä

                      Oikein käännetty Raamattu on tärkein kirja maailmassa. Esimerkiksi Herran päivästä, siis Jeesuksen takaisin tulosta on kerrottu Raamatussa aivan selvästi, niin että tuon tapahtuman ajankohdan voi siitä helposti päätellä. Ensin tapahtuu yleismaailmallinen uskosta luopuminen, siis nekin jotka ovat ”jollain tavalla” uskoneet eivät enää tunnusta Jeesusta Herrakseen. Tämä on oikea hetki antikristuksen ilmestymiselle, sillä uskoahan nämä ihmiset kaipaavat. Antikristuksesta ja myös hänen merkistään on paljon kirjoitettu ja sitä on arvailtu, että millainen tuo merkki on. Paavali kuitenkin kirjoittaa Tessalonikalaisille, että emme antaisi minkään kirjoituksen heti järkyttää itseämme, sillä se päivä ei tule ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy. Olen lukenut, että jonkun arvelun mukaan tuo ihmisen ”merkki”, joka Raamatun mukaan on 666 voitaisiin ”asentaa” ihmiseen ilman ihmisen omaa tahtoa ja esim. ”vahingossa”. Tuota ”merkkiä” ei kuitenkaan voi saada vahingossa, vaan Jumalaan uskomattomat ihmiset ottavat sen tietoisesti. Raamattu kertoo sen olevan nimi, tai nimen luku. Tuo nimen lukuhan on löydettävissä nimenomaan paavin virkanimestä. Ihmiset siis tulevat uskomaan, että paavi olisikin Kristus, eli Jumala. Väärää ”merkkiä” ei siis voi saada vahingossa. Ihmiset eivät usko tuohon merkkiin, vaan he uskovat paavin opetukseen. Antikristuksesta on kerrottu hänen olevan laittomuuden ihminen. Paavihan ei usko Jumalan Sanan olevan totta. Tuo paavi tulee siis opettamaan ihmisille, että synnilliset ja laittomatkin teot ovat oikeita.

                      Tällaisen ihmisen tulee siis tunnustaa paavi kristukseksi. Näin tällä ihmisellä on siis tästä uskosta todistus myös ajatusmaailmassa, eli ”päässään” ja täten hän pystyy sen myös kirjoittamaan kädellään ja myöskin palvomaan käsillään tätä antikristusta. Näinhän Raamattu tästä opettaakin, että tuo ”merkki” on sekä otsassa, että kädessä. Moni on tätä asiaa pohtinut ja usein on ajateltu, että kyseessä olisi joku ihmisen kehittämä laite, tai asia. Joskus aikoinaan pohdittiin, että olisiko kyseessä vaikkapa luottokortti. Nyt olen lukenut, kuinka joku on kehittänyt teorian, että olisikin kysymys ihmiseen asennettavasta mikrosirusta. Kylläpä kannattaisi ennen tällaisia teorioita edes muutaman kerran lukea oikea Raamattu lävitse. Lukeminen kannattaakin tehdä ajatuksella, eikä vain ”koneellisella” suorituksella. Eihän sielun vihollinen todellakaan tarvitse tähän ihmisen kehittämää asiaa, tai laitetta. Kysymys on siitä, että ne jotka eivät ole vastaanottaneet rakkautta totuuteen voidakseen pelastua, niin heille lähetetään väkevä eksytys. (2.Tess.2:8-12) Saattaa olla, että sellaisia ihmisiä on enemmänkin, sillä Jeesushan sanoi, että kun Hän tulee takaisin, niin löytäneekö Hän uskoa maan päältä.

                      On varmaankin aiheellista hieman jatkaa tätä kirjoitusta. Kun siis tämä laittomuuden ihminen, eli suurin lopun ajan eksytys on päässyt valtaan, niin sen jälkeen hän tulee käyttämään asiaansa ajaakseen myös ihmisen kehittämää tekniikkaa. Voihan olla, että kyseessä olisi vaikkapa jonkinlainen mikrosiru, tai maksukortti. Raamatun mukaan tällöin ei nimittäin pysty käymään kauppaa ellei tunnusta tuota väärää Jumalan vastaista opetusta. Kuitenkin ne ihmiset, jotka lähtevät tuohon opetukseen mukaan tekevät sen tietoisesti ja omasta tahdostaan. Ne jotka ovat uskossa Jumalaan tietävät, että tuo opetus on väärää, vaikka se tuodaankin esille vetoamalla tapahtuviin suuriin ihmeisiin. Tuo aika ei kuitenkaan tule olemaan helppoa varsinkaan aidoille uskoville. Danielin profetiasta pystyy siis tulkitsemaan, että tuo ”peto” tulee olemaan Vatikaanin 11. johtaja, eli paavi. Johanneksen ilmestys kertoo tuosta ajasta; kuinka ilmestyskirjan mukaan tulee toinenkin peto, joka saa ihmiset kumartamaan ja palvomaan tuota paavia, joka oli ihmeellisesti parantunut häntä kohtaavasta onnettomuudesta, niin että he tekevät tuosta paavista kuvan, jota he palvovat. Kaikki, jotka eivät kumarra ja palvo tuota tv-tekniikkaan perustuvaa kuvaa, ne tapetaan. Ihmiset laittavat otsaansa ja oikeaan käteensä pedon merkin ja vain se jolla on tuo merkki pystyvät käymään kauppaa. Merkki on pedon nimi, tai sen luku. Ilmestyskirjan mukaan se on 666. Lukuhan löytyy paavin virkanimestä. Ehkäpä on kysymyksessä jonkinlainen maksukortti, jonka tunnus ostavien ja myyvien ihmisten tulisi muistaa.

                    Itse en enää toivo eläväni tuona aikana. Olenkin kirjoittanut  tämän opiksi ja varoitukseksi niille, jotka tuolloin täällä elävät.

 

 

Taivas

 

 

                      Taivas.  – Raamattu puhuu paljonkin taivaasta, sekä vanhassa, että uudessa testamentissa. Monet ihmiset kyllä ovat varmoja siitä, että juuri he pääsevät tuohon Raamatussa kerrottuun taivaaseen. Valitettavasti olen joutunut huomaamaan, että usein usko on osoittautunut vääräksi. Tämän vuoksi en kyllä ole valmis vannomaan varmaksi omaakaan tulevaisuuttani, sillä näköjään mitä tahansa saattaa ihmisille tapahtua. Tässäkin asiassa saan luottaa ainoastaan Jumalan armoon. Luukkaan evankeliumin 16:ssa luvussa jakeessa 6 Jeesus sanoo juutalaisille fariseuksille, että laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin. Jeesus tarkoitti tässä kohdassa, että kukaan ei pysty noudattamaan lakia, niin kuin se on kirjoitettu ja nyt kannattaa luottaa vain armoon, jota Jumala meille tarjoaa. Olen huomannut senkin, että me ihmiset haluaisimme kyllä saattaa sekä itsemme, mutta varsinkin toiset lain alaisiksi. Eräskin henkilö tivasi minulta, että olenko noudattanut ja noudatanko ”sitä ja sitä lakia”. Minun piti vain mielessäni todeta, että tuo ihminen oli vielä lain alla, eikä hän siis ollut ottanut Jeesuksen meille tarjoamaa armoa vastaan.

                           Olen miettinyt sitäkin, että millainen paikka tuo luvattu taivas olisi. Ainakaan ihmiset eivät nyt pysty havaitsemaan Raamatun kertomaa taivasta. Muistaakseni vielä Neuvostoliiton aikana joku avaruudessa käynyt kosmonautti sanoi, ettei hän siellä taivaassa nähnyt minkäänlaista Jumalaa. Toinen Pietarin kirje luku 3 jae seitsemän kertoo kuitenkin, että nykyiset taivaat ja maa ovat talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. Tuota meille luvattua taivasta ei siis ihminen voi tässä ajassa nähdä, ei edes avaruuteen lentämällä. Raamattu puhuu myös taivasten taivaista. Usein Raamattu puhuu taivaasta monikossa. Salomo kysyy 1.Kun8:27 ; Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!  Tämän jakeen perusteella on olemassa myös eri taivas, kuin se jonka me näemme. Raamatun mukaan meidän näkemämme taivas on talletettu tulelle, eikä itse Jumala edes mahtuisi noin pieneen taivaaseen. Jumalahan teki ihmisiä varten paratiisin, mutta kerubi johon Jumala luotti halusi pilata Jumalan suunnitelmat. Jumala päätti kuitenkin toteuttaa suunnitelmansa. Tämän vuoksi minä uskon, että ihmiset jotka ottavat Jeesuksen vapahtajakseen saavat myös kohdata toiset uskovat Jumalan heille valmistamassa paratiisissa.

                      Kuinka sitten taivaaseen pääsee ? Taivaaseen pääsee vain Jumalan armosta, jos tekee parannuksen niistä synneistä jotka sydän, eli omatunto todistaa vääriksi. Sen jälkeen saa uskoa kaikki synnit anteeksi, sillä Jeesus on ne meidän puolestamme ristillä sovittanut. Kuinka tuo kaikki tapahtuu ja koska se tapahtuu?  Tämäkin asia löytyy Jumalan Sanasta, eli Raamatusta. Raamattua kannattaakin lukea itse, eikä uskoa siihen mitä toiset kertovat. On ihmeellistä, että jopa ne jotka ovat Jumalan palvelijoita, eli tekevät työtä vaikkapa papin virassa (mitä virkaa ei kyllä uudessa testamentissa ole), niin he eivät olekaan lukeneet Raamattua, vaan he uskovat sen mitä heille on opetettu. En ihmettele sitä, että Jyväskylän vapaaseurakunnan pastori ei ole lukenut Raamattua, mutta ihmettelen sitä, että Raamattua eivät myöskään ole lukeneet baptistilähetyksen työntekijät. Ehkäpä nämä sentään ovat sitä lukeneet, mutta he uskovat kuitenkin siihen mihin uskotaan Amerikassakin. Kannattaisi sentään lukea edes kerran vaikkapa Matteuksen evankeliumi, jossa itse Jeesus kertoo sen mitä tulee tapahtumaan. Tästä tapahtumastahan kertoo Matt. 24. luku, jossa sanotaan, että aivan lopussa kaikki ihmiset näkevät, kuinka Jeesus tulee takaisin taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Vasta sen jälkeen Hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat Hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. Onkin ihmeellinen asia, että kun Paavali kertoi Tessalonikassa olevan sellaisen harhaopin, että Ihmiset olisi jo temmattu ylös, niin tästä opetuksesta onkin kehitelty uusi harhaoppi. Ei varmaan kannattaisi opettaa muita, jos ei itsekään Raamattua ymmärrä.

                      Jos lukee Raamattua tarkasti, niin voi huomata, että Paavali nimenomaan varoitti uskomasta tällaiseen ”tempaus oppiin” Kannattaakin lukea mitä itse Jeesus sanoo sekä Matteuksen, että Markuksen evankeliumissa. Ei Hän niissä puhu mitään koko tempauksesta. Kummassakin evankeliumissa Hän kertoo, että sen jälkeen, kun Hän saapuu takaisin, niin vasta silloin Hän lähettää enkelinsä, jotka kokoavat Hänen valittunsa. Tässä Jeesus ei puhu mitään tempauksesta, mutta siitä huolimatta ihmiset ovat luoneet uuden harhaopin Paavalin kirjeestä Tessalonikalaisille. Kerroin tämän esimerkkinä siitä, että Raamattu kannattaa aina lukea tarkasti. Olen huomannut, että sen pystyy helposti lukemaan n. kaksi kertaa vuodessa, mikäli sen tekee niin hitaasti ja ajatuksella, että se myös jää mieleen.

                     Ilmestykirjassa kerrotaan uudesta taivaasta ja uudesta maasta. (Ilm.21:1)  Jumala valmistaa meille uuden taivaan, sekä maan. Uskoisin, että tuo taivas sisältää myös paratiisin. Itse asiassa tuo koko uusi maa tulee olemaan se paratiisi. Tuonne paratiisiin pääsevät vain ne jotka ovat uudesti syntyneet Jumalan Pyhän Hengen kautta, eikä tuossa maassa tule olemaan syntiä. Ilmestyskirja kertoo myös, että taivaassa syntyy sota. Sodassa saatana heitetään ulos taivaasta. Tämä on se "toinen" peto, josta Johanneksen ilmestys kertoo. Tätä aikaa Daniel sanoo vihan ajaksi. Ehkäpä ihmettelet sitä, kuinka saatana on taivaassa Jumalan seurassa. Hesekielin kirjan 8. lukuhan kertoo, että saatana oli alun perin Jumalan kerubi, jonka Jumala oli asettanut pyhälle vuorelle. Hesekielin kautta Jumala kertoo, kuinka tuo kerubi oli nuhteeton siihen saakka kunnes siinä löydettiin vääryys. Tuo kerubihan oli Eedenissä Jumalan puutarhassa ja vietteli ihmisenkin syntiin. Kerubi siis ajatteli olevansa parempi, kuin itse Jumala. Tämän kaiken voi lukea Hesekielin luvusta 28