Pyhä Henki

                         Paavalin mukaan tässä maailmassa ja tämän maailman ihmisillä on monenlaista jumalaa. Paavali kirjoittaa 1.Tess.4:8 kuinka Jumala antaa Pyhän Henkensä Häneen uskoville. Tästä voi päätellä, että Pyhä Henki onkin Jumalan Henki. Koska Raamatun mukaan maailmassa on monenlaisia jumalia, niin silloin maailmassa on myös monenlaisia henkiä, jotka yrittävät vaikuttaa ihmiseen. Pyhän Hengen isä on Jumala ja noiden toisten henkien isä on paholainen, eli siis perkele. Totta kai perkele yrittää matkia Jumalaa. Sielunvihollinen onkin tässä onnistunut usein niin hyvin, että jopa uskoviksi sanotut, tai ainakin uskovina itseään pitäneet ovat joutuneet perkeleen pettämiksi.

                             Tämän vuoksi ei koskaan pidä luottaa vain ihmisiin, vaan kannattaa katsoa mitä sanoo Jumalan Sana, eli Raamattu. Toimiessani Jyväskylän vapaaseurakunnassa minä pyysin aina Jumalalta, että jos joku muu henki tällöin vaikuttaisi, kuin Jumalan Henki, niin Jumala ei sallisi sen hengen vaikuttaa minuun. Tein tämän tietysti sen vuoksi, että mielestäni toiminnassa oli jotain vialla. Tarvittaessa Jumala pystyy kyllä lähettämään myös pahan hengen. Näinhän Hän teki Saulin kohdalla, sillä Saul oli poikennut Jumalan tahdosta. Mikäli Jumalasuhteemme on kunnossa, niin silloin kannattaa pyytää Jumalan Pyhän Hengen varjelusta ja johdatusta. Koska minusta tuntui, että mitään ei tapahtunut minun kauttani, niin minä ajattelin. ettei Jumala ollutkaan täyttänyt minua Pyhällä Hengellä. Enhän edes puhunut kielillä, vaikka minulle sanottiin sen olevan oma vikani. Minun olisi kuulemma vain pitänyt alkaa puhumaan. Minä entinen ujo ihminen puhuin kyllä rohkeasti Jumalan sanaa vaikkapa Naarajärven varavankilassa, sillä minähän olin seurakunnan valtuuttama vankilalähetti. Ihmeellisesti Jumala minua johdatti, mutta siltikään en ollut varma siitä oliko Hän täyttänyt minua Pyhällä Hengellään. Paavali kertoo Pyhän Hengen lahjoista esim. 1.Kor.12 – luvussa. On mielenkiintoista kuinka luku loppuu. Paavalihan kirjoittaa; ”vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien” Hän jatkaa luvussa 13 ja kertoo, että vaikka hänellä olisi kaikki armolahjat, mutta hänellä ei olisi rakkautta, niin se ei hyödyttäisi mitään. Mielestäni Paavali tässä osoittaa, että tie armolahjojen saamiseen ja niiden oikeaan käyttämiseen on Jumalan Rakkaus. Näin jälkikäteen ajatellen Jumala oli kyllä täyttänyt minut Pyhällä Hengellään, sillä minulle ei koskaan tuottanut vaikeuksia todistaa Jumalan rakkaudesta isommallekin ihmisjoukolle. Katsoin juuri televisiosta ohjelman, jossa entinen helluntaisurakunnan uskova kertoi kuinka heidän seurakunnassaan opeteltiin kielillä puhumista. Hän kertoi muitakin Raamatun opin vastaisia tapauksia. Mikäli seurakunnan työvastuussa olevat henkilöt eivät ymmärrä Raamatun sanomaa ja opettavat väärin, niin silloin hedelmä on sellaista, että ihmiset eivät saakaan uskoa, vaan he luopuvat siitä vähästäkin uskosta mikä heillä ehkä on.

                            Jopa vankilatyön aloittaminen oli ihmeellistä johdatusta. Istuessani kirkon penkissä vieressäni istui romani, jonka kanssa en ollut aiemmin puhunut, eli en siis tuntenut häntä. Kuitenkin kysyin häneltä, että lähtisikö hän tekemään kanssani vankilatyötä. Muistaakseni hän vastasi, että hän olikin odottanut kysymystä. Kun sitten tilanne seurakunnassa meni sellaiseksi, etten kokenutkaan sen olevan Jumalasta, niin lopetin tuonkin työn. Yksi väärän opetuksen merkki olikin väärä opetus myös armolahjoista. Eihän ihminen pysty päättämään, että nyt hän ottaa käyttöönsä jonkin armolahjan, vaikka kyse olisi vain kielillä puhumisesta. Sillä armolahjahan on nimensä mukainen, niin että sen Jumala antaa armosta. Kuitenkin kaikkein paras armolahja on uskon, eli pelastuksen armolahja, jonka Jumala antaa vilpittömälle ihmiselle. Tuon lahjan Jumala antaa Pyhän Henkensä kautta. Kun siis Jeesus puhuu Pyhän Hengen pilkasta, niin sellainen ihminen joka ei ota lahjaa vastaan, vaikka Jumala sitä tarjoaisi pilkkaa tällöin Pyhää Henkeä. Tästäkin on väärää opetusta. Väärästä opetuksesta saa esimerkin, kun tutustuu vaikkapa Petri Paavolan opetukseen. Petrihän opettaa, että Pyhän Hengen pilkka olisikin sellainen synti, jota ei saisi anteeksi edes tekemällä parannuksen ja katumalla tekoaan. Siis Petrin opetuksen perusteella Jeesuksen uhri ristillä ei täydellisesti sovittaisikaan ihmisen syntejä. Tietysti Hebr.10:26 sanotaan, että ”jos me tahallamme teemme syntiä , päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä”, mutta sehän ei ole enää se Pyhänhengen pilkka, josta Jeesus puhuu juutalaisille

 

                             Kirjoitin toisessa kappaleessa, että Jumala voi tarvittaessa lähettää pahankin hengen, niin kuin Hän teki Saulin kohdalla, sillä Saul oli kääntynyt pois Jumalasta. Raamatun mukaan itse saatanakin yrittää matkia Jumalan Henkeä. Sen voi lukea vaikkapa 2.Korintolaiskirjeen luvusta 11. Paavalihan kirjoittaa siinä, että itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. 2.Kor.11:14-15 . Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi. En tässä nyt syytä saatanan palvelijoiksi niitä Kristuksen valtakunnan työntekijöitä, joita saatana oli pettänyt tässä ”Toronton Siunaus” opissa, mutta kyllähän saatana oli ottanut heidät käyttöönsä. Kaikki se johtui mielestäni siitä, että nämä työntekijät halusivat itse olla suuria. Niinpä he eivät halunneet tutustua siihen, mitä sanoisi Jumalan Sana. Tämänhän huomaa jo siitä, että Kari Hämäläinen opetti väärin ns. ”tempausasiasta” , sillä hän kertoi, että näin hänelle on opetettu. Olisihan Kari voinut itse tutkia Raamattua edes sen verran, että hän olisi huomannut, ettei Jeesus puhu tästä mitään, vaan esim. Matt.24:31 mukaan vasta silloin, kun Jeesus on tullut takaisin Hän lähettää enkelinsä kokoamaan Hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. Saman asianhan olisi voinut lukea myös Markuksen evankeliumista. Kannattaisi varmaankin lukea Raamatusta sekin, kuinka Jeesus, Jumalan poika opettaa meitä rukoilemaan. Ainakaan minä en löydä Raamatustani sellaista kohtaa, jossa neuvottaisiin rukoilemaan, sekä ylistämään Pyhää Henkeä. Jeesushan opetti meitä rukoilemaan taivaallista Isäämme. Koska Kari Hämäläinen ei ole tätäkään kohtaa ymmärtänyt niin ihmettelen, että mitähän henkeä hän rukoilee, ei ainakaan Jumalan Henkeä.

                             Ensimmäisen kappaleen perusteella Pyhä Henki on siis Jumalan Henki. Tästä Pyhästä Hengestä Jeesus puhuu Joh.14:26 ;”Mutta puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.”  Siis, kun me rukoilemme Isää Jumalaa vedoten Jeesuksen nimeen, niin Isä lähettää tuon Pyhän Hengen meidän avuksemme. Luulisi, että edes Jumalan valtakunnan työtä tekevä ymmärtäisi tämän. Ellemme me ymmärrä Jumalan Sanaa, niin silloin ei ole ihme, että käy niin kuin kävi Jyväskylässä. Ei ole siis ihme, että Paavo Hiltunen oli erityisen huolissaan vapaakirkosta, niin kuin hän kirjoitti kirjassaan ”Toronto ilmiö läpivalaisussa”.  Mikäli vapaakirkko olisi huolissaan omasta asemastaan sillä tavoin, kuin Jumala haluaa niin tämä kaikki olisi vieläkin korjattavissa, sillä onhan meillä Armollinen Jumala ja kyllä tämä asia kuuluu vapaakirkon hallitukselle ainakin nyt, kun he ovat asiasta tietoisia. Olen koonnut olennaiset tiedot ”uusi viini” opetuksesta. Tästä voi huomata, että kyseessä on sama opetus jota ”markkinoitiin” nimellä Toronton siunaus. Se johtuu varmaan siitä, että opetuksen alkulähteet ilmeisesti löytyvät Torontosta. Mikäli asiaa ajatellaan tarkemmin, niin opetuksen varsinaiset alkulähteet ovat kyllä sielunvihollisen aikaansaamia. Paholaisellahan on kyllä valta myös parantaa ihmisiä. Sen vuoksi ne jotka ottivat opetuksen vastaan ajattelivat, että opetus oli Jumalalta, koska ihmisiä saattoi parantuakin heidän kättensä alla. Vanhemmiston puheenjohtajana ollut tunnettu, sekä ihmisten suuresti kunnioittama asianajajakin oli sitä mieltä, että hän kyllä tietää opetuksen olevan Jumalasta. Tämä varmastikin hämäsi useita ihmisiä ja sehän oli paholaisen tahto. Kuitenkin olen kiitollinen siitä, että kuinka Jumala varjeli minut tältä opilta. Tämän opetuksen hedelmäthän ovat näyttäneet, että kyse oli sielunvihollisen toiminnasta. Olenkin ihmetellyt sitä, että kun minä olin vanhemmiston oppimattomin henkilö, niin miksi Jumala antoi vain minun ymmärtää, että opissa on jotain vialla, sillä jos sen olisi tuonut esille joku lukenut ja viisaaksi tiedetty henkilö, niin kyllä häntä varmaan olisi uskottu eri tavalla, kuin minua.