Kirjeitä

   Ensimmäisen kirjeen kirjoitin Vaajakosken lääkärille. "Lupasin osiossa Jumalan puhe, että kirjeen voi lukea täältä.      Toinen kirje on tärkeämpi ! Kristityille. Kävin Vatikaanissa, kun poikani voitti ensimmäisen Euroopan mestaruuden. Ei kuitenkaan tullut mieleenkään palvoa paavia, niin kuin kuulema teki Päivi Räsänen.  Uskooko Päivi, niinkuin paavi. Paavihan opettaa, että kehitysoppi on täysin Raamatun mukainen. Hän opettaa myös, että kaikki ihmiset pelastuvat, sillä Jeesus on kuollut kaikkien edestä, eikä heidän tarvitse tehdä parannustakaan.

Outo sairaus

      Olen jo nuoruudesta saakka kärsinyt oudosta vaivasta, eikä lääkärit ole sitä paljastaneet. Nuorempana ajattelin, että minulla on varmaankin nivelreuma, sillä kaikki nivelet olivat välillä niin kipeinä. Kävin kuitenkin töissä yli 40v ja elätin perheeni. Kuuden kymmenen vuoden iässä jäin sairas-eläkkeelle. Muiden vaivojen lisäksi oli syynä masennus. Olin ollut pari kertaa 5 viikon sairaslomalla kipeytyneen jalkaterän takia. Vaikka vaivat olivat, kuin kihdissä, niin sitä ei koskaan epäilty. Jalkani saattoivat mennä aivan tulipunaisiksi ja sen vuoksi epäiltiinkin ruusua. Outojen vaivojen takia minulta otettiin tietysti reumakokeet ja myöskin borrelioosi koe. Mitään syytä ei kuitenkaan löydetty.

       Ensimmäiset eläkevuodet sujuivat hyvin ja ilman isompia vaivoja. Sitten alkoi iho normaalia enemmän kutista. Siihen ei syytä löydetty. Myöskin sormenpäät tulivat oudoiksi. Ne olivat, niin kuin olisin vasta ne pahasti palelluttanut. Samanlaisiksi tulivat varpaat. Sormenpääni tuntuvat puutuneilta. Ne eivät kestä kuumaa, eivätkä kylmää normaalisti. Nyt minä joudun syömään Ibuprofeenia ainakin 1200mg vuorokaudessa, että pääsisin liikkumaan ilman kyynärsauvoja. Tuntuu siltä, että tämä vaiva olisi pahentunut. Kipu on useimmiten oikeassa jalassa ja takamuslihaksissa. Varsinkin oikealle jalalle liikkuminen tuntuu vaikealta. Olen usein joutunut ottamaan Sirdalud 6mg kapseleita. En kuitenkaan, kuin tarvittaessa. Nyt otan yhden joka ilta.

        Kävin vaivan vuoksi Terveystalon lääkärillä n.5-6v sitten ja kerroin hänelle, että mielestäni oireet ovat samat, kuin Sjögrenin syndroomassa. Koska pääsin silloin liikkumaan normaalisti, niin hän heti kumosi minun käsitykseni. Koska olin kertonut olleeni 2 kertaa 5 viikon sairaslomalla jalkaterän kipeytymisen vuoksi, niin hän oletti heti kyseessä olevan kihdin. Hän perusteli diagnoosin sillä, että verestäni oli mitattu suuri uraattimäärä. Kuitenkaan minulle ei ollut tuolloinkaan oiretta jalkaterissä. Hän määräsi kuitenkin kihtilääkkeeksi Apuriinia, josta ei ollut vaivaan mitään apua. Hän epäili myös ns. hermosärkyä ja määräsi siihen jonkinlaista kaatumatautiinkin käytettävää lääkettä. Siitäkään ei ollut mitään apua. Olin liittynyt heti Sjögrenin syndrooma yhdistykseen, johon kuulun vieläkin. Lääkäri ihmetteli, että miksi kuulun siihen, koska hänen mielestä minulla ei ole Sjögrenin synroomaa. On merkillinen asia, että erityislääkäri voi heti päättää sen, että mikä potilasta ei ainakaan vaivaa. Kun minä korjasin isoja lasertulostimia, niin otin aina huomioon mitä asiakas kertoi ja mietin syytä vaivoihin kotonakin. Minähän korjasinkin koneita. Ihmisillä ei näytä olevan niin suurta väliä.

      Nyt vaivani on jo käynyt niin pahaksi, että haluan jälleen lääkäriltä apua. Minua ei enää kiinnosta sairauden nimi, vaan ajattelen olisiko olemassa sairauteen parempaa lääkitystä, kuin jatkuva Ibuprofeenin syönti (1200-1600 mg/pv) Lisäksi haluaisin vahvistuksen sille, että joudun ottamaan joka ilta yhden 6mg Sirdaludin.

      Ehkäpä lääkärin mielipiteet johtuivat siitä, että kerroin hänelle heti sen mikä minua mielestäni vaivaa. Kerroin hänelle myös, että minulta oli aiemmin otettu kaikki reumakokeet, eikä niistä ollut löytynyt mitään. Lisäksi kerroin sen, että olin saanut sairauteeni vahvistuksen Jumalalta. Se oli varmaankin virhe, sillä useimmat ihmisethän uskovat kehitysoppiin, jota ei ole koskaan tieteellisesti osoitettu oikeaksi. Varmasti hän ajatteli, että hän on sentään lääkäri, eikä hän usko potilaan olettamuksia, eikä varsinkaan Jumalaan vaan hän uskoo kehitysoppiin. Olenkin ”nettisivuillani” todistanut kehitysopin vain vääräksi olettamukseksi. (www.enskansivut.fi)

     Minun ihoni ei enää kutise. Kuitenkin joudun käyttämään silmän kostutustippoja, jotka silmälääkäri minulle määräsi. Hampaani lohkeilevat ja katkeilevat ilman syytä. Tämän vuoksi olen jo menettänyt suurimman osan hampaista. Ennen nukkumista minun on syötävä Hap kosteutuskapseli että nieluni pysyisi kosteana enkä heräisi nielun kuivuuden vuoksi. Yleensäkin kehoni on siis kuiva.

     Terveystalolle meni niin suuret rahat, että nyt kokeilen yleislääkäriä, enkä reumatologia. Olen ajatellut yleislääkärien olevan erikoislääkäreitä viisaampia. He eivät ainakaan ole niin ylpeitä.

                        "Tähän päättyi lääkärille antamani kirje"

  Seuraavana on juuri tosi kristityltä - Marilta saamani kirje

Hei

Kiitos yhteydenotosta. Olet täysin oikeassa. Rooman kirkko on kaiken takana. Vastareformaationa syntynyt Ignatius Loyolan perustama jesuiittajärjestö  vuonna 1540 ( sen piiristä on noussut nykyinen paavi eli Fransiskus) on soluttautunut kaikkiin seurakuntiin ja yhteiskuntiin kaikkialla. Vatikaani hallitsee koko rahajärjestelmää. Rooman kirkon oppi on sama kuin muinaisen Babylonian äiti-lapsi kultti Semiramis ja hänen sukurutsainen lapsensa Nimrodista.  Babylonian okkultismi siirtyi myös Egyptiin, jossa oli myös tuo sama äiti-lapsi-kultti sekä auringonpalvontamenot ja astrologia. Muinaiset mysteeriuskonnot tulivat Israeliin kuningas Salominin aikana hänen langettuaan jalkavaimojensa takia epäjumalanpalvontaan kumartamaan Baalia/Molokia, jolle piti lapsia uhrata veriuhrina. Tämä kaikki säilyi ja sisältyi Israelin johtajien/ papiston kabbalaan, joka ei enää ollut edes Aabrahamin tai edes Mooseksen opettamaa uskoa vain he omaksuivat taikauskon ja alkoivat tulkita kirjoituksia okkultistisesti. Tuon pimeyden ja lankeemuksen keskelle syntyi Jeesus Kristus, joka tuli ja taisteli Isältä saamansa Pyhän Hengen voimassa tuota uskonnollista pimeyttä vastaan ja voitti oman veriuhrinsa kautta pimeyden voimat.

Jokainen ihminen, joka antautuu samaan itselle kuolemiseen, ja uudestisyntyy Jumalan Pyhän Hengen voimasta, elää sen jälkeen hengen uudessa tilassa ja palvelee Jumalaa hengessä ja totuudessa.

Jeesuksen opetuslapset saivat tämän Pyhän Hengen voiman aivan kuten kaikki, jotka ottivat sanan vastaan. Alkukristityt olivat valmiita kuolemaan Jeesuksen todistuksen tähden Rooman valtakunnan ja pimeyteen jääneiden paatuneiden juutalaisten suorittamissa vainoissa. Kristinusko levisi kulovalkean tavoin, koska uskoon tulleet ihmiset olivat kokeneet Jumalan yliluonnollisen voiman, joka oli kaikkea ymmärrystä ylempänä.

Saatana oli kauhuissaan tilanteessa, joten hänen oli pakko soluttautua seurakuntaan sisältäpäin ja muuttaa sen sisältö epäkristilliseksi.

Vuonna 313 keisari Konstantinus lopetti kristittyjen vainot. Rooman kirkko sai näin alkunsa. Rooman pakanallinen uskonto muutettiin niin, että roomalaisten Venus-jumalattaresta tuli taivaan kuningatar Maria. Jumalan äidistä Mariasta tuli palvonnan kohde – tärkeämpi kuin Jeesus, joka typistettiin vain äiti-lapsi-kultin mukaiseksi lapseksi.

Rooman kirkko koki kuolettavan iskun vuonna 1517, kun äitikirkosta irtautui protestanttinen liike. Jesuiittajärjestö  on toiminut sitä vastaan ja on soluttautunut kaikkiin seurakuntiin nyt viimeisten vuosikymmenten aikana juovuttavalla pakanallisella karismaattisuudellaan, joka ei Jumalan sanaa tunne tai edes kunnioita. Entinen jesuiittapappi Albero Rivera on tästä soluttautumisesta kertonut.

Kaikki tiet vievät Roomaan. Päivi Räsänen kävi kumartamassa paavia jokunen vuosi sitten, kuten kaikki nykyään. Timo Soini kuuluu katolisen kirkon Opus Dei-järjestöön. Harhaoppi on nyt kaikkien seurakuntien valtaoppi. Kun Jeesus palaa pian – löytäneekö hän usko maanpäältä? Vähiin alkaa käydä.

Maailman valtaeliitti, vapaamuurarit ja Vatikaani aikovat perustaa ja ovat käytännössä jo perustaneet

MAAILMAN USKONNON, joka sulattaa kaikki uskonnot yhteen. Vatikaanin johtama kirkko tulee lopunajassa vainoamaan ”kahta todistajaa”, Jeesukseen uskovia tosikristittyjä ja juutalaisia. Venäjä päästetään ”leukakoukuistaan” irti hyökkäämään Israeliin. Samaan aikaan Vatikaani tulee vainoamaan tosikristittyjä.

Tuho on säädetty loppuun asti.

Tässä ei enää Kristillinen puolue auta.

On todistettava loppuun asti vain yhtä totuutta ja se on, että vain Jumalaan sanaan uskovat tosikristityt, jotka pitävät kiinni Jeesuksen todistuksesta, pelastuvat. Öljy, joka nyt tyhmiltä netsyiltä, lopun ajassa puuttuu, ei ole mitään karismaattista voiteluöljyä ja ”hengellisiä” manifestaatioita, VAAN seitsenkertaisesti puhdistettu Jumalan Sana.  Ellei kristitty pysy sanan totuudessa, hän hukkuu tämän valtavan eksytyksen keskellä.

En osaa muuta sanoa. Kirjoita omaa blogiasi ja yritä saada ihmiset heräämään ja tulemaan ulos Babylonin porttokirkosta.

Terveisin

Mari                                                Kiitos Marille !

Olen pettynyt

Olen pettynyt tähän maailmaan ja ihmisiin. Olen tietysti pettynyt itseeni, kun huomasin sen, että kuinka paha minä olen ilman Jumalaa. Raamattu kertookin, että me ihmiset olemme syntisiä. En ole pettynyt siihen, että tiedän sen etten ole mitään. Minusta on hyvä, että sen tiedän. Olenkin pettynyt niihin, jotka kuvittelevat jotain hyvää olevansa. Ihminen voi kyllä tehdä hyviäkin asioita jos Jumala antaa siihen edellytykset. Kuitenkin me ihmiset olemme pohjimmiltamme pahoja. Myös ne, jotka kuvittelevat itsessään olevansa hyviä. Jeesus, jonka jokainen ajattelee olevan hyvä, koska Hän synnittömänä kärsi ja kuoli edestämme sanoikin näin; ”Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.” (Mark.10:18)

Me ihmiset ajattelemmekin vain itseämme ja omaa hyvin vointiamme tässä ajallisessa elämässä. Me emme ajattele sitä, että mitä tapahtuu tämän elämän jälkeen. Meille on tärkeää se, että saamme ihmisiltä kunnioitusta ja ihmiset näkevät sen kuinka paljon maallista rikkautta meillä on. Mikäli onnistumme saamaan sitä mieleistämme rikkautta ja omaisuutta, niin sitä ei kuitenkaan ole koskaan tarpeeksi vaan haluamme sitä aina lisää.

Tämä pettymykseni koskee jokaista tämän maailman ihmistä, joka elää ilman Jumalaa. Olen huomannut sen, kuinka lapsenikin ovat minuun yhteydessä vain tekstiviestillä ja yleensä silloin, kun he tarvitsevat minulta rahaa. Mikäli kerron heille, että he voisivat jotenkin auttaa minua, niin silloin minä jäänkin yksin huolineni ja ilman apua.

Nyt minä kerron itsestäni ja elämästäni. Isäni työskenteli talon rakennus työmailla. Hän oli ns. sementtimies, joka teki lattioita. Isäni otti minut mukaan työhön jo minun ollessani vasta 14v iässä. Sain silloin tehdä vain 6 tunnin päiviä ja tein niitä tietysti koulun kesäloma aikoina. Isäni halusi, että minä en joutuisi niin raskaaseen ammattiin ja hän ilmoitti minut oppikouluun. Kävin tuolloin kansakoulun viidettä luokkaa. Aloitinkin oppikoulun Nurmijärvellä. Koska en pitänyt Saksan kielestä, jota opiskelemaan minut ”pakotettiin”, niin en pitänyt myöskään koko opiskelusta. Kun olin oppikoulun kolmannella luokalla, niin ”tuplasin” k.o. luokan kaksi kertaa ja silloin minä päätin jättää koko koulun kesken. Koska samana syksynä täyttäisin 16v , niin ymmärsin ettei minun enää tarvitse palata edes kansakouluun. Minä sain työpaikan Helsingistä ja vuokrasin sieltä solu asunnon läheltä työpaikkaani. Olin silloin vasta 15v ikäinen. Koska olin jalkainvalidi, niin hain invalidisäätiön ammattikouluun Ruskeasuolle. Minut hyväksyttiinkin koulun opiskelijaksi. Koulu oli ns. sisäoppilaitos, eli asuin koulun tiloissa. Koulussa tapasin tytön. En ollut koskaan seurustellut kenenkään kanssa ja olin ajatellut, ettei kukaan minusta välittäisi. Tuolla tytöllä (minun tulevalla vaimollani) oli vielä suurempi invalideetti kuin minulla.

Olimme käyneet ammattikoulua n. 1,5v. Sitten päätimme jättää koulun kesken ja menimme avioliittoon. Olin juuri täyttänyt 18v joten en tarvinnut siihen presidentin lupaakaan, vaan vanhempien lupa riitti. Saimme vuokrattua Puistolasta omakotitalon yläkerran asunnon, joka käsitti yhden huoneen ja pienen keittokomeron. Vain minä kävin töissä. Se johtui vaimoni vammasta. Vuokran ja matkakulujen jälkeen meille jäi muutama kymppi ruokaan ja huvituksiin. Onneksi saimme vanhemmiltani perunoita ja niistähän sai monenlaista ruokaa. Olimme kuitenkin onnellisia. Koska vaimoni kärsi suoranaista nälkää, niin hän etsi 3kk työpaikan Tikkurilasta. Hän oli perheessä apulaisena. Eihän siitä työstä ylimääräistä rahaa kertynyt, mutta hän sai siellä ainakin päiväruoan. Se sisältyi palkkaan.

Vaimoni tuli köyhistä oloista Kuopion läheltä. Sen vuoksi hän oli tottunut elämään vähällä, eikä hän vaatinut ylimääräisiä hienouksia. Minä sain lopulta työpaikan Xeroxilta. Tehtäväni oli pitää huolta isoista kopiokoneista, sekä lasertulostimista. Käytännössä työalueeni oli koko Suomi etelästä pohjoiseen. Vaikka en ollut opetellut englannin kieltä koskaan, niin kävin kursseilla mm. Englannissa Ranskassa ja Belgiassa. Loppuvuosina työni oli päivystysluontoista. Päivystin mm. verohallituksen ja painotalo Keskisuomalaisen koneita ja puhelimeni saattoi soida yölläkin. Silloin piti olla valmis lähtemään heti huoltamaan konetta. Minulle saatettiin sanoa, että huomenna sinun pitäisi olla Rovaniemellä, jossa on koneen asennus. Ylityötunteja tuli siis runsaasti ja siitä johtuukin minun nykyinen eläkkeeni. Sain runsaan työn tekemisen johdosta myös hankittua nykyisen asunnon. Eläkkeelläni tulemme nyt toimeen, vaikka vaimoni saa vain pienimmän peruseläkkeen. Tulemme toimeen jopa niin hyvin, että lapseni lähettävät minulle tekstiviestin, jos he tarvitsevat rahaa.

Ihmisten elämä näyttää nyt sujuvan paremmin, kuin entis aikoina. Jostain syystä he silti ovat tyytymättömiä. Näyttää siltä, että he eivät ole kiitollisia mistään. Nykyään tulee toimeen jopa paremmin mikäli ei käy työssä. Aikaisemmin ei ollut tällaisia. En kuitenkaan ole siihen pettynyt, sillä sehän on hyvä asia. Olenkin pettynyt siihen, että näille ihmisille ei enää riitä mikään.

        Koska olen kirjoittanut Jyväskylän vapaaseurakunnalle monia kertoja ja olen ottanut niistä kopion, niin julkaisen nyt tässä osiossa muutamia.

Tässä ensimmäisenä vielä kirje, jonka kirjoitin vanhemmistolle, kun en vielä itse ollut sen jäsenenä. 

'

      Kirjoitan tämän, koska sydämessäni koen tuskaa ja ahdistusta siitä, mihin kirkkomme ja meidänkin seurakuntamme on menossa. Pelkään, että ellei Jumalan Pyhä Henki ole jo seurakuntaamme hyljännyt, niin Hän sen pian tekee, ellemme rukoile armoa ja tee parannusta. On vakava asia, että olen jo monelta taholta saanut kuulla ja myös itse havainnut, kuinka maailmallisuus on tullut kirkkoomme. Joskus tuntuu, että on jo häpeä tunnustaa olevansa vapaakirkollinen. Kuinka vanhemmistomme, joka on seurakunnastamme vastuussa sallii tällaisen maailmanmielisen yhtyeen, kuin on Freidiba boodos, yleensäkin esiintyä kirkossamme, jonka pitäisi olla pyhitetty ristin evankeliumille?

Miksi on unohdettu Raamatun kirjoitukset, joissa sanotaan mm. Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan! -Älkää olko Pahennukseksi kenellekään! -Vaeltakaa evankeliumille arvollisesti! -Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä! -Olkaa esikuvia! - Mikä oli pyhää keskiviikon diskoillassa? -Miten se erosi maailman tilaisuuksista? -Olisiko Jeesus tullut julistamaan evankeliumia ja vapautusta köyhille nahkatakki päällä diskovalojen loisteessa? -Oliko tuo evakeliumin valoa, ettei se vaan ollut maailman valoa? -Olisiko Jeesus laittanut Marian myymään kasettejaan samalla tavalla vahvasti meikattuna, kuin tapahtui tuona iltana?

Moni valvova kristitty kääntyi jo eteisessä kauhistuen takaisin tämän kaiken nähdessään. Mutta mitä tämä tilaisuus merkitsi jollekin uskosta osattomalle? Voimmeko ottaa vastuun tapahtuneesta? Mitä seurakuntamme ymmärtää käsitteellä maailman suola, tai maailman valkeus? Ei kai se valkeus ole muuttunut pimeydeksi? - Jokin aika sitten luin eräästä iltalehdestä Kyösti Rothin haastattelun. Tuossa lehdessä Köpi parjasi uskovia ihmisiä. Lähinnä helluntaiseurakuntalaisia antaen ymmärtää, kuinka he sitoivat hänen elämäänsä, eivätkä suoneet hänelle sitä vapautta, mitä hän olisi halunnut. Haastattelusta sai sen kuvan, että Köpin mielestä helluntaiseurakuntalaiset ovat niin ahdasmielisiä, ettei hän heidän porukkaansa sopinut.

Meidän seurakuntamme on sitten näköjään Köpille tarpeeksi vapaamielinen! Vai pitäisikö sanoa tarpeeksi maailmanmielinen? Konserttia mainostettiin Köpin 20-vuotis taiteilijajuhlana. Hän oli taiteilijan uransa alussa ravintolamuusikko. Mitä juhlimista siinä on? Jeesus ei tarvitse taiteilijoita! Hän tarvitsee työntekijöitä, jotka eivät etsi omaa kunniaansa! Ikään kuin tästä kaikesta paistaisi läpi rahan ahneus, josta siitäkin Raamattu vakavasti varoittaa!

Oliko konsertin järjestäminen kirkossamme kenties Päivän idea? Rukoilen, että Jumala armossaan vaikuttaisi meissä, ettemme tuottaisi Jeesus nimelle enää lisää häpeää, vaan että nöyrtyisimme pyytämään työllemme Pyhän Hengen voitelua, emmekä yrittäisi etsiä apua tämän maailman keinoista.

Jumala vielä seurakuntaamme armahtakoon ja antakoon vanhemmistolle taivaallista viisautta !

                                                              Ensio Mäkinen

Seuraava kirje jo kuuluttuani vahemmistoon ja siitä erottuani.

                                                                                          12.1.-98  Vaajakoski

Jkl:n vapaaseurakunnan vanhemmistolle

Koska seurakunnan nykyinen tilanne ja uudenlainen opetus, uusi oppi ? herättää suurta hämmennystä, niin katson velvollisuudekseni kirjoittaa tämän kirjeen. Alkoholistina  ihmettelen mm. Opetusta ”hengellisestä juopumuksesta”.

Kuinka on mahdollista tällainen raamatun vastainen tulkinta? 

Jeesus itse sanoo, ettei Hän anna, niinkuin tämä maailma antaa, vaan rauhan Hän jättää meille ! Tämä maailma tarjoaa juopumusta ja monenlaisia tunnekokemuksia, joita janoamme uudelleen ja uudelleen, koska emme saa pysyvää rauhaa. Sitä vastoin Jeesus lupaa; joka juo sitä vettä, mitä Hän tarjoaa se ei ikinä janoa. Olen yrittänyt hyväksyä tämän uuden ja etsinyt vikaa itsestäni, mutta olen kokenut, että tuo ”viini” mitä te tarjoatte ei anna sitä rauhaa, jonka antaa Jeesuksen elävä vesi.

Kuitenkin, jos sisäinen ristiriitani koskisi vain näitä kokemuksia, niin ehkä voisin sen vielä jotenkin hyväksyä, mutta kun opetuksenne on vielä evankeliumin perustotuuksien Vastainen niin en voi enää kätkeä tunteita sisääni ja olla hiljaa. Onhan niin, että jos evankeliumiin jotain lisätään, tai siitä jotain poistetaan, niin se ei enää ole aito evankeliumi.

Paavalin evankeliumi oli armon evankeliumia. Hän kirjoitti, että pelastumme tuon evankeliumin kautta vain jos pidämme siitä kiinni sellaisena, kuin hän sen meille julisti. Lisäksi hän sanoi, että joa joku julistaa toisenlaista evankeliumia, niin hän olkoon kirottu. Paavali mm. Sanoi vain Jumalan armosta olevansa sitä mitä hän oli. Lisäksi hän opetti, että jumala armahtaa ketä Hän armahtaa ja paaduttaa kenet Hän paaduttaa.

Seurakuntamme nykyinen evankeliumi on armon evankeliumin väärennös, tosin taitava sellainen. Emme voi ansaita armoa emmekä Jumalan mielisuosiota millään menetelmillä esim. vaikka kuinka ylistäisimme, tai rukoilisimme tai uskottelisimme.

Vastoin uutta oppia meillä ei myöskään ole mitään ”oikeutta” armoon, vaikka kuinka hyviä olisimme. Job joka oli täydellisen vanhurskas luuli omaavansa tuo oikeuden, kunnes Jumala osoitti, että Jobkin oli riippuvainen armosta ja armo on eri asia, kuin oikeus.

Jumala siis armahtaa ketä armahtaa ja parantaa kenet parantaa. Vastoin uusia opetuksia meillä ei ole oikeutta mihinkään armolahjaan, vaikka kuinka niin uskottelisimme.

Kukaan ei pysty sanomaan, etten minä olisi varottanut, muttei minua uskottu seurakunnassa, eikä siis koko kirkkokunnassa.

                                                                              Vaajakoski 4.7.-99

      Hei Vesa!

           Päätin kommentoida kirjettäsi muutamilta osin, vaikka alusta alkaen on ollutkin

havaittavissa, ettei mielipiteilläni ole vaikutusta, eikä niihin ole suhtauduttu asiallisesti

Minä olen perustellut asiani Jumalan Sanalla, mutta vanhemmistolta saamani palaute on

ollut vain tyyliltään ”me olemme oikeassa ja sinä olet väärässä”. Eipä tuollainen asenne

paljonkaan innosta lisäkeskusteluihin.

                  Syytit minua mm. Kari Hämäläisen henkilökohtaisesta arvostelusta. En ole

pyrkinyt arvostelemaan vanhemmistoa, vaan sen opetuksia. Niin olen tehnyt myös Kari

Hämäläisen opetuksen kohdalla. Opetuksen ja opettajan persoonan arvostelu ovat eri

asioita. Että ymmärtäisit, mitä tarkoitan, niin annan pari esimerkkiä persoonan

arvostelusta.

Kun aloin tuoda esille eriäviä mielipiteitä serakunnan opetuksista, niin Kari

Hämäläinen sanoi minusta eräälle ystävälleni ”Varo Enskaa, se on jotenkin mieleltään

pimentyny"

        Vielä toinen esimerkki: Ollessani vanhemmistossa sanoi Timo Hakanen Paavo

Hiltusesta ”Hiltunen on jo vanhuuttaan horiseva ukko”, ei siitä tarvitse välittää.”

Minun arvosteluni on koskenut seurakunnan opetuksia, silloin kun olen ne

Havainnut vääriksi. Tosin olisin ennen niiden julkituomista halunnut keskustella niistä

asiallisesti vanhemmiston ja seurakunnan kanssa, mutta minuthan teilattiin toteamalla

yks´kantaan sinä olet väärässä ja vanhemmisto oikeassa, eikä myöskään seurakunnan

”keskusteluillassa” suvaittu eriäviä mielipiteitä.

             Samoin on menetellyt Paavo Lievonen. Jälleen kerran perustelemattomista

väitteistä huolimatta en ole löytänyt hänen kirjoistaan ”vääriä tietoja, tai syytöksiä”

Sen sijaan vanhemmisto lähetti seurakunnan jäsenille kirjeen, jossa tietoisesti annettiin

väärä todistus Paavosta.

Meidän perustellut arvostelumme ovat loukanneet niin seurakunnan johdon

itsetuntoa, että Paavo erotettiin totuuden esille tuomisen johdosta ja samoin on

käymässä minulle. Seurakunnassahan te voitte meidät vaientaa, mutta onneksi elämme

vapaassa maassa, eikä valtanne ulotu vielä seurakunnan ulkopuolelle.

Väitit olevasi huolissasi minusta. Koska uskoni perustuu Jumalan Sanaan, eikä

tunteisiin, tai kokemuksiin, niin voit unohtaa ”huolestumisesi”. Jumalan Rauha on kuin

virta, joka vie meitä eteenpäin. Jos joku, niinkuin esim. sinä kirjeessäsi sanoo, että

onhan rauhakin tunne, niin hän ei ole ajatellut asiaa loppuun saakka, tai sitten hän ei ole

kokenut mitä on todellinen Jumalan Rauha. Tämän maailman tunteet vaihtelevat, ne

tulevat ja menevät aina tilanteen mukaan, mutta Jumalan rauha, joka perustuu Hänen

Sanaansa pysyy ahdistuksenkin keskellä.

Minä itse olen huolissani niistä ihmisistä, jotka saavat toisenlaista opetusta ja

sen vuoksi pidän näitä asioita esillä.

                                                   Terv. Enska

Tähän loppuivat valitsemani kirjoitukset. Moni ei tiedä sitäkään, että kun jätin vanhemmiston n. -95/96  niin pidin vielä yhteyttä esim. seurakunnan pastoriin Vesa Koivuun.

Selvennyksiä:  Minut ilmeisesti valittiin vanhemmistoon, että vaihtaisin pois Jumalan Sanan puolelta seurakunnan puolelle. En sitä kuitenkaan tehnyt. Tuo edellinen kirjoitus Vesa Koivulle oli muistaakseni viimeinen. Kuitenkin uskosta oli se hyvä puoli, että myös isäni alkoi uskomaan aidosti. Se ei ollut helppoa, sillä hän kuului edelleen vanhoillislestadiolaisiin. Hän ei kuitenkaan osallistunut heidän toimintaansa. Sitten v.-99 isäni jätti nykyisen maailman uskossa Jeesukseen. Myös samana vuonna minä ilmoitin taivaalliselle Isälleni, että siirryn syrjään uskovien yhteydestä, mutta haluan palata, kun selviää se, että oliko Vapaakirkko oikeassa, vaiko Raamattu. Äitini makasi koko ajan Nurmijärvellä kunnan hoitokodissa. Kun uudelleen sain kokea Jumalan armon, niin kävin Nurmijärvellä ja julistin Äidille kaikki´synnit anteeksi Jeesuksen veressä. Nyt vain odotan, että saisin kokea sen armon, että kohtaan maalliset vanhempani uudessa maassa ja uuden taivaan alla. Toivoisin tietysti kohtaavani siellä muutkin läheiseni.   Pyydänkin rukousta puolestamme.   Haluan selventää sen asian, että mielestäni myös lestadiolaiset uskovat aidosti, vaikka he ovat uskon takia joutuneet väärinymmärretyksi. 

Vanhoillislestadiolaisissa on todellakin niitä, jotka ovat uskon takia joutuneet paljon kestämään ja kärsimään. Se kuitenkin johtuu heidän opettajistaan ja seurakunnan johtajista, aivan niinkuin monessakin uskon yhteisössä. Tämän vuoksi minä en halua olla minkään seurakunnan johtaja, vaikka sitä joku sillä tavalla mieleltään häiriintynyt minulle tarjoaisikin. 

Koska olen kokenut, että minulla on velvollisuus olla kertomatta muiden asioista, aivan niin kuin sielunhoitajalla, niin en sitten kertonut minun mielenvikaiseksi haukkumista muille, kuin tässä kirjeessä Vesa Koivulle. Joku on voinut ajatella, että olen saanut vastustusta vain uskomattomilta. Sain sitä kuitenkin oman seurakunnan taholta. Siis uskonveljeltä aivan, niin kuin Päivi Räsänen. Sen vuoksi ymmärränkin häntä erittäin hyvin.

Jyväskylän vapaaseurakunta piti edelleen tilaisuuksia. Kukaan ei minua puolustanut. Vain vapaaseurakunnista haukuttiin minua ja oltiin vastaan. Minua ei uskottu silloin, kun lähetin kirjeen jokaisen vapaaseurakunnan vanhemmistolle. Tein tietysti tyhmästi, kun jätin uskovien yhteyden. Olin "jälleen maailmassa". Onneksi Jumala kuitenkin varjeli minua. Onneksi vielä sain palata, kun sitä halusin. Se on suurta Jumalan armoa. Poistin "nettisivunikin", koska niistä ei ollut apua.  -Olisko ihmiset enää armahtaneet minua, niin kuin teki Rakastava Jumala?