Salaisuus

 

          Elämä on täynnä salaisuuksia. Kuitenkin Raamattu kertoo, että kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. (Hebr.4:13) On ihmeellistä, että Jumala tietää kaiken jo edeltä käsin. Profetioista kerrotaan, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. (2.Piet.1:20) Paavali kertoo näin: Pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. (1.Kor.4:1)

          Olen kertonut vanhemmistani. Jostain syystä minulle on tullut ajatus, että ehkäpä isäni oli jo uskossa ennen, kuin hän tapasi äitini. En kyllä koskaan puhunut tästä heidän kanssaan. Minulla on kuitenkin syytä olettaa, että isäni toimi jossain ns. vapaassa suunnassa, ennen kuin hän tapasi äitini. Äidille olivat kuitenkin vanhoillislestadiolaiset opettaneet, että vain heillä on oikea usko ja vain he uskovat niin kuin Raamattu opettaa.

          Kuitenkin vanhempani olivat avioituneet ja saivat ensimmäiseksi lapseksi minut, joka synnyin kampurajalkaisena. Äitini oli ajatellut, että se oli Jumalan rangaistus siitä, että hän oli tehnyt väärin. Silloin hän oli rukoillut Jumalaa ja luvannut minut Jumalan käyttöön. Minun vanhempani olivat siis olleet uskossa jo aiemmin.

          Kun minä sitten löysin yhteyden Jumalaan Hänen Poikansa Jeesuksen kautta, niin vaimoni ja minun elämäni oli todistus Isälleni siitä, että usko vaikuttaa jokaisen kristityn kautta riippumatta seurakunnasta. Jumalahan vihaa hylkäämistä (Mal.2:16) ja niin Hän salli isäni jälleen saada uskon Jumalahan tietää kaiken jo etukäteen ja niin Hän otti isäni pois tästä ajasta ennen kuin minä olin jälleen maailmassa. Taivaallinen Isäni halusi minun palaavan, sillä Hän tiesi, että minä tulisin varmasti varottamaan uskovia näistä lopun ajan vääristä opetuksista. Ensin Hän lähetti minut julistamaan kaikki anteeksi äidilleni, joka oli jo vuosia maannut Nurmijärven hoitolassa. Tein sen ja luin hänelle myös Herran Siunauksen.

          Poikani Joni oli ollut mukanani myös Sanan julistuksessa Naarajärven varavankilassa. Otin hänet kerran mukaani ja nostin hänet sylissäni ilmaan kertoen, että tässä on meidän nuorin todistajamme. Ajattelen niin, että ehkäpä se tilanne herkisti niiden isien sydämiä, jotka istuivat siellä vankilassa kärsimässä tuomiotaan. Saattaa olla niin, että sen vuoksi poikani julistikin minulle kaikki anteeksi, kun pyysin sitä. Tämä Down syndroomaa sairastava poikani tuli sitten eräänä iltana luokseni kertoen, että hän oli loukannut jotenkin Jumalaa. Niinpä minä sitten tein samoin hänelle, että julistin kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä. Olen ajatellut, että tällainen kehitysvammainen kelpaisi jumalalle ilman syntien anteeksijulistustakin. Ehkäpä Jumala haluaakin meidän tekevän näin myös kehitysvammaisille.