Kirjeitä

 

Koska olen kirjoittanut Jyväskylän vapaaseurakunnalle monia kertoja ja olen ottanut niistä kopion, niin julkaisen nyt tässä osiossa muutamia.

Tässä ensimmäisenä vielä kirje, jonka kirjoitin vanhemmistolle, kun en vielä itse ollut sen jäsenenä. 

 

'

      Kirjoitan tämän, koska sydämessäni koen tuskaa ja ahdistusta siitä, mihin kirkkomme ja meidänkin seurakuntamme on menossa. Pelkään, että ellei Jumalan Pyhä Henki ole jo seurakuntaamme hyljännyt, niin Hän sen pian tekee, ellemme rukoile armoa ja tee parannusta. On vakava asia, että olen jo monelta taholta saanut kuulla ja myös itse havainnut, kuinka maailmallisuus on tullut kirkkoomme. Joskus tuntuu, että on jo häpeä tunnustaa olevansa vapaakirkollinen. Kuinka vanhemmistomme, joka on seurakunnastamme vastuussa sallii tällaisen maailmanmielisen yhtyeen, kuin on Freidiba boodos, yleensäkin esiintyä kirkossamme, jonka pitäisi olla pyhitetty ristin evankeliumille?

Miksi on unohdettu Raamatun kirjoitukset, joissa sanotaan mm. Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan! -Älkää olko Pahennukseksi kenellekään! -Vaeltakaa evankeliumille arvollisesti! -Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä! -Olkaa esikuvia! - Mikä oli pyhää keskiviikon diskoillassa? -Miten se erosi maailman tilaisuuksista? -Olisiko Jeesus tullut julistamaan evankeliumia ja vapautusta köyhille nahkatakki päällä diskovalojen loisteessa? -Oliko tuo evakeliumin valoa, ettei se vaan ollut maailman valoa? -Olisiko Jeesus laittanut Marian myymään kasettejaan samalla tavalla vahvasti meikattuna, kuin tapahtui tuona iltana?

Moni valvova kristitty kääntyi jo eteisessä kauhistuen takaisin tämän kaiken nähdessään. Mutta mitä tämä tilaisuus merkitsi jollekin uskosta osattomalle? Voimmeko ottaa vastuun tapahtuneesta? Mitä seurakuntamme ymmärtää käsitteellä maailman suola, tai maailman valkeus? Ei kai se valkeus ole muuttunut pimeydeksi? - Jokin aika sitten luin eräästä iltalehdestä Kyösti Rothin haastattelun. Tuossa lehdessä Köpi parjasi uskovia ihmisiä. Lähinnä helluntaiseurakuntalaisia antaen ymmärtää, kuinka he sitoivat hänen elämäänsä, eivätkä suoneet hänelle sitä vapautta, mitä hän olisi halunnut. Haastattelusta sai sen kuvan, että Köpin mielestä helluntaiseurakuntalaiset ovat niin ahdasmielisiä, ettei hän heidän porukkaansa sopinut.

Meidän seurakuntamme on sitten näköjään Köpille tarpeeksi vapaamielinen! Vai pitäisikö sanoa tarpeeksi maailmanmielinen? Konserttia mainostettiin Köpin 20-vuotis taiteilijajuhlana. Hän oli taiteilijan uransa alussa ravintolamuusikko. Mitä juhlimista siinä on? Jeesus ei tarvitse taiteilijoita! Hän tarvitsee työntekijöitä, jotka eivät etsi omaa kunniaansa! Ikään kuin tästä kaikesta paistaisi läpi rahan ahneus, josta siitäkin Raamattu vakavasti varoittaa!

Oliko konsertin järjestäminen kirkossamme kenties Päivän idea? Rukoilen, että Jumala armossaan vaikuttaisi meissä, ettemme tuottaisi Jeesus nimelle enää lisää häpeää, vaan että nöyrtyisimme pyytämään työllemme Pyhän Hengen voitelua, emmekä yrittäisi etsiä apua tämän maailman keinoista.

Jumala vielä seurakuntaamme armahtakoon ja antakoon vanhemmistolle taivaallista viisautta !

 

                                                              Ensio Mäkinen

 

Seuraava kirje jo kuuluttuani vahemmistoon ja siitä erottuani.

                                                                                          12.1.-98  Vaajakoski

Jkl:n vapaaseurakunnan vanhemmistolle


Koska seurakunnan nykyinen tilanne ja uudenlainen opetus, uusi oppi ? herättää suurta hämmennystä, niin katson velvollisuudekseni kirjoittaa tämän kirjeen. Alkoholistina  ihmettelen mm. Opetusta ”hengellisestä juopumuksesta”.

Kuinka on mahdollista tällainen raamatun vastainen tulkinta? 

Jeesus itse sanoo, ettei Hän anna, niinkuin tämä maailma antaa, vaan rauhan Hän jättää meille ! Tämä maailma tarjoaa juopumusta ja monenlaisia tunnekokemuksia, joita janoamme uudelleen ja uudelleen, koska emme saa pysyvää rauhaa. Sitä vastoin Jeesus lupaa; joka juo sitä vettä, mitä Hän tarjoaa se ei ikinä janoa. Olen yrittänyt hyväksyä tämän uuden ja etsinyt vikaa itsestäni, mutta olen kokenut, että tuo ”viini” mitä te tarjoatte ei anna sitä rauhaa, jonka antaa Jeesuksen elävä vesi.

Kuitenkin, jos sisäinen ristiriitani koskisi vain näitä kokemuksia, niin ehkä voisin sen vielä jotenkin hyväksyä, mutta kun opetuksenne on vielä evankeliumin perustotuuksien Vastainen niin en voi enää kätkeä tunteita sisääni ja olla hiljaa. Onhan niin, että jos evankeliumiin jotain lisätään, tai siitä jotain poistetaan, niin se ei enää ole aito evankeliumi.

Paavalin evankeliumi oli armon evankeliumia. Hän kirjoitti, että pelastumme tuon evankeliumin kautta vain jos pidämme siitä kiinni sellaisena, kuin hän sen meille julisti. Lisäksi hän sanoi, että joa joku julistaa toisenlaista evankeliumia, niin hän olkoon kirottu. Paavali mm. Sanoi vain Jumalan armosta olevansa sitä mitä hän oli. Lisäksi hän opetti, että jumala armahtaa ketä Hän armahtaa ja paaduttaa kenet Hän paaduttaa.

Seurakuntamme nykyinen evankeliumi on armon evankeliumin väärennös, tosin taitava sellainen. Emme voi ansaita armoa emmekä Jumalan mielisuosiota millään menetelmillä esim. vaikka kuinka ylistäisimme, tai rukoilisimme tai uskottelisimme.

Vastoin uutta oppia meillä ei myöskään ole mitään ”oikeutta” armoon, vaikka kuinka hyviä olisimme. Job joka oli täydellisen vanhurskas luuli omaavansa tuo oikeuden, kunnes Jumala osoitti, että Jobkin oli riippuvainen armosta ja armo on eri asia, kuin oikeus.

Jumala siis armahtaa ketä armahtaa ja parantaa kenet parantaa. Vastoin uusia opetuksia meillä ei ole oikeutta mihinkään armolahjaan, vaikka kuinka niin uskottelisimme.

 

Kukaan ei pysty sanomaan, etten minä olisi varottanut, muttei minua uskottu seurakunnassa, eikä siis koko kirkkokunnassa.

                                                                         

 

                                                                              Vaajakoski 4.7.-99

 

      Hei Vesa!

 

           Päätin kommentoida kirjettäsi muutamilta osin, vaikka alusta alkaen on ollutkin

havaittavissa, ettei mielipiteilläni ole vaikutusta, eikä niihin ole suhtauduttu asiallisesti

Minä olen perustellut asiani Jumalan Sanalla, mutta vanhemmistolta saamani palaute on

ollut vain tyyliltään ”me olemme oikeassa ja sinä olet väärässä”. Eipä tuollainen asenne

paljonkaan innosta lisäkeskusteluihin.

                  Syytit minua mm. Kari Hämäläisen henkilökohtaisesta arvostelusta. En ole

pyrkinyt arvostelemaan vanhemmistoa, vaan sen opetuksia. Niin olen tehnyt myös Kari

Hämäläisen opetuksen kohdalla. Opetuksen ja opettajan persoonan arvostelu ovat eri

asioita. Että ymmärtäisit, mitä tarkoitan, niin annan pari esimerkkiä persoonan

arvostelusta.

Kun aloin tuoda esille eriäviä mielipiteitä serakunnan opetuksista, niin Kari

Hämäläinen sanoi minusta eräälle ystävälleni ”Varo Enskaa, se on jotenkin mieleltään

pimentyny"

 

        Vielä toinen esimerkki: Ollessani vanhemmistossa sanoi Timo Hakanen Paavo

Hiltusesta ”Hiltunen on jo vanhuuttaan horiseva ukko”, ei siitä tarvitse välittää.”

Minun arvosteluni on koskenut seurakunnan opetuksia, silloin kun olen ne

Havainnut vääriksi. Tosin olisin ennen niiden julkituomista halunnut keskustella niistä

asiallisesti vanhemmiston ja seurakunnan kanssa, mutta minuthan teilattiin toteamalla

yks´kantaan sinä olet väärässä ja vanhemmisto oikeassa, eikä myöskään seurakunnan

”keskusteluillassa” suvaittu eriäviä mielipiteitä.

             Samoin on menetellyt Paavo Lievonen. Jälleen kerran perustelemattomista

väitteistä huolimatta en ole löytänyt hänen kirjoistaan ”vääriä tietoja, tai syytöksiä”

Sen sijaan vanhemmisto lähetti seurakunnan jäsenille kirjeen, jossa tietoisesti annettiin

väärä todistus Paavosta.

Meidän perustellut arvostelumme ovat loukanneet niin seurakunnan johdon

itsetuntoa, että Paavo erotettiin totuuden esille tuomisen johdosta ja samoin on

käymässä minulle. Seurakunnassahan te voitte meidät vaientaa, mutta onneksi elämme

vapaassa maassa, eikä valtanne ulotu vielä seurakunnan ulkopuolelle.

Väitit olevasi huolissasi minusta. Koska uskoni perustuu Jumalan Sanaan, eikä

tunteisiin, tai kokemuksiin, niin voit unohtaa ”huolestumisesi”. Jumalan Rauha on kuin

virta, joka vie meitä eteenpäin. Jos joku, niinkuin esim. sinä kirjeessäsi sanoo, että

onhan rauhakin tunne, niin hän ei ole ajatellut asiaa loppuun saakka, tai sitten hän ei ole

kokenut mitä on todellinen Jumalan Rauha. Tämän maailman tunteet vaihtelevat, ne

tulevat ja menevät aina tilanteen mukaan, mutta Jumalan rauha, joka perustuu Hänen

Sanaansa pysyy ahdistuksenkin keskellä.

Minä itse olen huolissani niistä ihmisistä, jotka saavat toisenlaista opetusta ja

sen vuoksi pidän näitä asioita esillä.

 

                                                   Terv. Enska

 

Tähän loppuivat valitsemani kirjoitukset. Moni ei tiedä sitäkään, että kun jätin vanhemmiston n. -95/96  niin pidin vielä yhteyttä esim. seurakunnan pastoriin Vesa Koivuun.

Selvennyksiä:  Minut ilmeisesti valittiin vanhemmistoon, että vaihtaisin pois Jumalan Sanan puolelta seurakunnan puolelle. En sitä kuitenkaan tehnyt. Tuo edellinen kirjoitus Vesa Koivulle oli muistaakseni viimeinen. Kuitenkin uskosta oli se hyvä puoli, että myös isäni alkoi uskomaan aidosti. Se ei ollut helppoa, sillä hän kuului edelleen vanhoillislestadiolaisiin. Hän ei kuitenkaan osallistunut heidän toimintaansa. Sitten v.-99 isäni jätti nykyisen maailman uskossa Jeesukseen. Myös samana vuonna minä ilmoitin taivaalliselle Isälleni, että siirryn syrjään uskovien yhteydestä, mutta haluan palata, kun selviää se, että oliko Vapaakirkko oikeassa, vaiko Raamattu. Äitini makasi koko ajan Nurmijärvellä kunnan hoitokodissa. Kun uudelleen sain kokea Jumalan armon, niin kävin Nurmijärvellä ja julistin Äidille kaikki´synnit anteeksi Jeesuksen veressä. Nyt vain odotan, että saisin kokea sen armon, että kohtaan maalliset vanhempani uudessa maassa ja uuden taivaan alla. Toivoisin tietysti kohtaavani siellä muutkin läheiseni.   Pyydänkin rukousta puolestamme.   Haluan selventää sen asian, että mielestäni myös lestadiolaiset uskovat aidosti, vaikka he ovat uskon takia joutuneet väärin ymmärretyksi.

Koska olen kokenut, että minulla on velvollisuus olla kertomatta muiden asioista, aivan niin kuin sielunhoitajalla, niin en sitten kertonut minun mielenvikaiseksi haukkumista muille, kuin tässä kirjeessä Vesa Koivulle. Joku on voinut ajatella, että olen saanut vastustusta vain uskomattomilta. Sain sitä kuitenkin oman seurakunnan taholta. Siis uskonveljeltä aivan, niin kuin Päivi Räsänen. Sen vuoksi ymmärränkin häntä erittäin hyvin.

Jyväskylän vapaaseurakunta piti edelleen tilaisuuksia. Kukaan ei minua puolustanut. Vain vapaaseurakunnista haukuttiin minua ja oltiin vastaan. Minua ei uskottu silloin, kun lähetin kirjeen jokaisen vapaaseurakunnan vanhemmistolle. Tein tietysti tyhmästi, kun jätin uskovien yhteyden. Olin "jälleen maailmassa". Onneksi Jumala kuitenkin varjeli minua. Onneksi vielä sain palata, kun sitä halusin. Se on suurta Jumalan armoa. Poistin "nettisivunikin", koska niistä ei ollut apua.  -Olisko ihmiset enää armahtaneet minua, niin kuin teki Rakastava Jumala?