Synti

 

                      Hyvin läheinenkin ihminen on kysynyt minulta, että mitä on usko Jumalaan. Toivon, että tästä kirjoituksesta olisi apua monelle muullekin. Kun tutkii käsitettä synti, niin täytyy mennä aivan alkulähteille. Silloin, kun Jumala loi koko näkyvän maailman kaikkeuden, niin hän oli profeetta Hesekielin mukaan luonut myös kerubin, joka oli täydellisesti varustettu. (Hes.28: ..) Kun luemme tuota lukua, niin huomaamme kuinka kerubista oli tehty liian kaunis ja täydellinen. Sen vuoksi kerubi ylpistyi niin, että hän ajatteli olevansa luojaansa, eli Jumalaakin suurempi. Näin hänestä tulikin itse perkele. Synnin alkulähde on siis ylpeys ja usko itseensä Jumalan sijasta.

                         Apostoli Paavalin kirjeistä löytyykin vastaus siihen, että millainen tulisi Jumalan luoman ihmisen olla. Paavali osasi tuoda tämän esille, sillä Jumalan Pyhä Henki tehnyt hänestä ”uuden ihmisen”. Meidän tulisi siis ajatella samoin, kuin Paavali opetti. (esim. 2.Kor.12:11) Siinähän Paavali kertoo, ettei hän ole mitään. Saman asian hän kertoo Gal.6:3:ssa. Me emme siis ole yhtään mitään. Mikäli me ajattelemme jotain olevamme ja mikä pahinta, mikäli ajattelemme olevamme jotain suurta, niin silloin me lankeamme syntiin. Synnin lähtökohta on siis ylpeys ja se, että ajattelemme olevamme suurempia, kuin joku lähimmäisemme.

                      Synti on kuitenkin voitettavissa Jumalan avulla. Se edellyttää sitä, että Paavalin tavoin ihmisestä syntyy uudenlainen, siis aivan kuin uusi ihminen. Ihmisen on huomattava oma syntisyytensä ja ylpeytensä ja hänellä täytyy olla halu parannuksen tekemiseen. Parannuksen tekemisen jälkeen pitää ja saa nöyrtyä, sekä ottaa vastaan armo ja anteeksiantamus. Koska yksi ihminen, Raamatun mukaan Aatami lankesi syntiin ja on näin tuomittu ikuiseen eroon Jumalasta, niin Jumalan ihmeellisen armon vuoksi myös yhden Jumalan Pyhän Hengen kautta syntyneen ihmisen uhraus kuolla synnittömänä jokaisen syntisen ihmisen puolesta vapauttaa ihmisen tästä synnin ja kuoleman laista.

                      Myös Jumalan Pyhän Hengen kautta synnittömänä syntynyt Jeesus Kristus kertoi asiasta näin: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt.19:19) Jos me Jeesuksen armon johdosta emme enää  tuomitse itseämme, niin silloin meidän tulee noudattaa tätä samaa armoa, emmekä haluakaan enää tuomita lähimmäistämme, vaan jaamme saamaamme armoa toisillekin. Me siis tiedämme sen, että me lähimmäiseemme verrattuna emme ole yhtään mitään, vaan haluamme hänen kokevan saman armon Jumalan edessä. Rakkaudesta Jeesus jatkaa vielä Matt.22:37:ssä ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen tämän vertainen on: Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

                    Paavali kirjoittaa Room.13:10: "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa." Synti onkin pahan tekemistä lähimmäiselle. Raamatun mukaan emme saa tehdä mitään sellaista, joka voi vaikuttaa pahasti lähimmäistämme kohtaan. Siitäkään huolimatta, että meistä tuntuisi siltä, että paha täytyy kostaa pahalla.

                               Ensio Mäkinen      Vaajakoski