Jumalan armo

 

                 Tärkein asia ihmisen elämässä on Jumalan armo ja sen ymmärtäminen merkitsee siis kaikkea.  Ihminen ei voi antaa Jumalalle mitään merkityksellistä. Ainoastaan Jumalan armon vastaan ottaminen on se mitä voimme antaa Jumalalle. Mikään muu ei saa olla tärkeämpää. Jo kuningas Daavid ymmärsi tämän ja sen vuoksi hän ei halunnut vahingoittaa Saulia, joka kuitenkin vainosi häntä. Tämä asia meidän tulee ymmärtää myös omalla kohdallamme. Koska Jumala on ollut meille armollinen, niin meidänkin on oltava armollisia lähimmäisellemme. Tuomio meidän on jätettävä Jumalalle, aivan niin kuin Daavid teki. Itse asiassa Jumalan armo on ihmiselle niin tärkeä, että sen vuoksi on oltava valmis kärsimään pilkkaa ja vainoa muita ihmisiltä. Olen huomannut, että Jumala valitsee ihmisen, jolle Hän haluaa olla armollinen. Tuo armon valinta on tehty jo ennen kuin ihminen on syntynyt tähän maailmaan. Koska se on Jumalan valinta, niin emme voi emmekä saa arvostella sitä, sillä vain Jumala yksi tietää minkä vuoksi Hän on tehnyt tämän valinnan. Tämän voi ymmärtää, kun sen on itse kokenut. Myöskin sen voi lukea Raamatusta vaikkapa Room.9:15-20; ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan.” Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Jokainen ihminen, jolle Jumala on antanut ymmärryksen on sidottu synnin valtaan. Omalta kohdaltani muistan, kuinka minun oli aivan kuin pakko tehdä syntiä. Olin vielä koulussa sen ensimmäisillä luokilla. Ymmärsin kiroilemisen synniksi. Kun olin koulumatkalla, niin jouduin sellaisen voiman kohteeksi, että minun oli pakko kirota, vaikka olin ymmärtänyt sen vääräksi. Kun olin ääneen kironnut, niin pyysin Jumalalta anteeksi sitä. Vasta sitten olin rauhallinen. Ymmärrän nyt, että jo tuolloin Jumala oli valinnut minut. En ole kuitenkaan osannut elää oikein, vaan olen edelleen armon varassa.

                  Minä en siis pysty asettamaan itseäni sellaiselle paikalle, että voisin olla kaiken tämän jälkeen tyytyväinen omaan itseeni, vaan minun on annettava kaikki kunnia Jumalalle. Mikäli olet lukenut kertomuksen Jobista, niin ymmärrät sen, että jos niinkin vanhurskaan ja synnittömän  ihmisen, kuin Job piti olla riippuvainen Jumalan armosta, niin varmasti silloin olemme kaikki armosta riippuvaisia. Mielestäni nämä väärät opetukset, joita olemme saaneet kokea johtuvatkin siitä, että emme ole ymmärtäneet Jumalan armoa täysin, vaan olemme itse halunneet tehdä Jumalan tekoja, tai sitten olemme halunneet tehdä jotain Jumalalle. Emme siis ole ymmärtäneet sitä, että Jumalalle me emme voi antaa mitään, joka täällä maailmassa käsitetään hyväksi. Paras anti Jumalalle onkin särjetty ja nöyrä sydän. Jesaja kirjoittaa tästä useassa kohdassa luvusta 42 alkaen. Esim. Jes.57:15; Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

                      Mikäli tutkii Jobin kirjaa, niin siitä löytyy mielenkiintoisia asioita, joita voi hyödyntää nykyaikanakin. Itse Jobkaan ei ymmärtänyt, että me kaikki olemme riippuvaisia Jumalan armosta. Hän ei ymmärtänyt sitä, että kun Jumala on kaikkivaltias, niin silloin Hänellä on täysi oikeus toimia luotujensa kohdalla niin kuin Hän parhaaksi näkee. Silloin toteutuu myös tämä Roomalaiskirjeen kohta; ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen” Kun lukee Jobin kirjan kokonaisuudessaan, niin huomaa sen ettei Jumala ollut ottanut armoaan pois Jobilta. Sen sijaan, kun tutkii näitä Jobin vastaväittäjiä, joiden piti olla Jobin ystäviä, niin pystyy huomaamaan etteivät he uskoneet Jobia saati, että olisivat hänestä välittäneet. Jobin sanojen mukaisesti ”kurjia lohduttajia he olivat kaikki”. Näistä ns. ”ystävistä” löytyykin menestysteologian piirteitä. He ajattelevat, että ihmisen elämässä menee asiat huonosti vain silloin, kun ihminen on tehnyt Jumalaa kohtaan jotain väärää, ja mikäli ihminen elää oikein, niin hänellä on myös oikeus Jumalan armoon. Siis he ajattelevat, että he itse ovat eläneet oikein, sillä heille ei ollut sattunut niin pahoja asioita kuin Jobille. Omassa elämässämme meidän tulisi välttää toimimasta niin kuin tekivät Jobin ”ystävät”. Itse tiedän etten ole ansainnut Jumalan armoa ja tiedän ettei armoa pysty ansaitsemaan kukaan. Tästä johtuu se, että olen saamastani armosta kiitollinen ja pidän sitä tärkeimpänä asiana suhteessani Jumalaan.

                      Olen kirjoittanut, että mikäli avaa sydämensä ehdoitta hengelle, joka sitten ottaa ihmisen valtaansa, niin kuin tässä Toronton ”siunauksessa” opetettiin, niin silloin ihminen ei pysty tuon hengen vallasta vapautumaan. Vain Jumala voisi siitä vapauttaa. Minä en ollut antautunut tuon vieraan hengen valtaan. Varmaankin tämän takia Jumala salli minun vieläkin saada uskon, sillä Jumalalla on kyllä omat keinot joka tilanteeseen. Koska Jumala on ollut minulle niin armollinen, niin silloin minäkään en voi toisia tuomita. Olen seurannut, kuinka monet näistä perkeleen vallassa olevista haluaisivat itse muuttaa puolta. Kaikki on nyt heidänkin kohdallaan pelkästään Jumalan käsissä ja Hänen armonsa alla. Niin kuin Raamattu opettaa, niin Jumalalle kelpaava uhri on nöyrä mieli ja särjetty sydän. En pysty heidän mielenlaatuaan arvioimaan, sillä sen voi tehdä vain Jumala. Ainakin Jumala haluaisi olla heillekin armollinen, sillä enhän muuten olisi pystynyt tuomaan tätä kaikkea esille. Olen seurannut esim. Kari Hämäläisen ja Timo Hakasen kirjoituksia lehdissä. Nämä ihmiset pystyisivät kyllä olemaan Jumalan käytössäkin, mikäli he vain nöyrtyisivät Hänen edessään, niin kuin Jumalan Sana kehottaa. Tällä hetkellä näyttää kyllä tapahtuvan se mistä Raamatussa kirjoitetaan. Näkyy tapahtuvan se, että lampunjalka otetaan pois paikoiltaan. Siis vapaakirkko näköjään ei tule enää olemaan Jumalan käytössä. Kuulin, että Jyväskylän vapaaseurakunnalla on ylipääsemättömät velat kirkkorakennukseen liittyen. Myöskään niitä seurakuntia, jotka eivät ole ottaneet vastaan tätä ”siunausta” vapaakirkko ei pysty enää tukemaan. Eihän tämä kuitenkaan ole noiden seurakuntien vika. Kuulin nimittäin, että esim. Laukaan vapaaseurakunta jatkaa työtä rekisteröidyn yhdistyksen muodossa. 

 

                      Uusi testamentti puhuu yleensä yhtä aikaa sekä armosta, että totuudesta. Ainakin, kun on kysymys siitä armosta, jota Jumala tarjoaa Jeesuksen Kristuksen kautta. Sitten Juudaan kirjeen 4. jae kertoo toisenlaisesta armosta, jota mm. antikristus tulee tarjoamaan. Tuo jaehan kertoo jumalattomista, jotka kääntävät Jumalan armon irstaudeksi. Tämän vuoksi myös jumalaton voi helposti omaksua kyseisen opetuksen. Toivoisin, että ainakin Suomessa tiedettäisiin mikä ero on aidolla Jumalan armolla ja tällä ”armolla” mitä antikristus tulee opettamaan. Koenkin, että minun pitää tuoda tämä asia esille ja toivon, että ainakin kristityt sen ymmärtävät. Tämän vuoksi toivoisin, että useat ihmiset löytäisivät nämä kirjoitukset, ja että ainakin Suomen maassa tiedettäisiin, että mitä on tulossa. Jumala on tarjonnut armoaan meille jo vanhan testamentin aikana. Siis lähes 6000 vuoden ajan, niin kauan, kuin tämä näkyvä maailmamme on ollut olemassa. Mikäli laskin oikein, niin jo vanhassa testamentissa Jumalan armo mainitaan 146 eri kertaa. Ilman tuota armoa en minäkään näitä kirjoittelisi. Myös Paavali aloitti ja lopetti kirjeensä armon toivotuksella. Jostain syystä muutama ihminen erosi vapaakirkosta sen vuoksi, että he eivät kokeneet saavansa tarpeeksi armon julistusta. Toivon kyllä ja melkein tiedänkin, että se ei johtunut ainakaan minusta. Mikäli seurakunta suorastaan vaatii tekoja, niin se kyllä johtaa armon puutteeseen.

                      Johanneksen evankeliumin 1. luku jae 14 kertoo, että Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta. Siitä johtui, että kaikilla apostoleilla oli myös suuri armo. (Ap.4:33) Jumalan Sana lupaa, että tuo sama armo on myös kaikilla niillä, jotka ottavat jeesuksen vastaan. Kuitenkin Paavali kysyy, että olisiko armo suurempi jos me pysyisimme synnissä. (Room.6:1) Hän vastaa kuitenkin heti; ” Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä.” Kannattaa huomata, että tämäkin kohta puhuu antikristuksen tarjoamaa ”armoa” vastaan. 2.Kor.6:1 Paavali kehottaa ottamaan armon vastaan, ettei se jää turhaksi. Tätä armoa tarjotaan siis kaikille, mutta monien kohdalla tämä armon tarjous tulee olemaan turha. Ihmisillä on omasta mielestään niin paljon ajallisia huolia, että iankaikkisuutta ei kannata ajatella. Raamattu sanookin, että usko ei ole joka miehen. Ei siis varmaan joka naisenkaan. (2.Tess.3:2)  Ihmiset siis pelkäävät sitä pilkkaa ja ehkä ahdistusta mitä he uskon vuoksi joutuisivat kokemaan.  He eivät ymmärrä sitä, että Jumala on luonut ihmisestä iankaikkisen. Kun ihminen kuolee, niin hän muuttaa pois tästä ajallisesta elämästä. mikäli et ota Kristusta vastaan tämän ajallisen elämäsi aikana, niin kuoltuasi oletkin kuollut vain Jumalalle. Sinä siis jatkat elämääsi, mutta teet sen ”väärällä puolella”. Tämän maailman ahdistus on kuitenkin pieni ja lyhyt, jos sitä vertaa iankaikkiseen ahdistukseen. Raamattu sanoo sitä helvetin tuleksi, tai tuliseksi järveksi, jota ihminen joutuu kestämään koko iankaikkisuuden ajan. Ei siis ihme, että Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 4. luvussa; ”tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määräämättömän kirkkauden.

                      On melko varmaa, että minun lisäkseni on muitakin jotka jäivät, kuin uskon ulkopuolelle vapaaseurakunnan opetuksen takia. Olen nämä sivut julkaissut, että nämäkin ihmiset ymmärtäisivät kuinka armollinen on meidän Jumalamme. Hän haluaa olla armollinen myös sinulle. Joten aivan samoin, kuin jopa minä sain armon niin nyt sinullakin on mahdollisuus palata armon istuimelle. Niin kuin olen kertonut, niin mikäli sinulla on vielä tilaisuus, niin ole rohkea ja tee ratkaisu Jumalan puoleen. Kyllä Jeesuksen veri sinut edelleen puhdistaa, ellet sitten halua jatkaa maailmassa. Olen kertonut senkin, että millainen on uskottomien tulevaisuus. Et kai sitä halua ?

 

Menestysteologia

 

                      Usko Jumalaan on uskoa Jumalan armoon. Menestysteologia on uskoa ihmiseen itseensä. Tästä johtuu se, että mielestäni menestysteologiaa voisi kutsua ”menehdysteologiaksi.”Vaikka Raamattu antaa esimerkin tästä kaikesta, niin siitä huolimatta on uskovia, sekä seurakuntia, joiden usko perustuu kuviteltuun ihmisten hyvyyteen, siis tähän menestysteologiaan. Hyvä esimerkki tästä oikeasta uskosta Jumalan armoon on mm. Jobin kirjassa.

                       Jobin kirja itsessään on mielenkiintoinen. Kirjahan alkaa siten, että se kertoo kuinka nuhteeton ja rehellinen mies oli kyseessä. Itse Jumalakin antoi Jobista samanlaisen todistuksen. Kuitenkin saatana oli sitä mieltä, että Jobin hurskaus johtui vain siitä, että Jumala oli suonut hänelle niin hyvän elämän. Tämän johdosta Jumala salli saatanan koetella Jobia. Tämän vuoksi Jumala salli Jobin menettää rikkautensa ja jopa terveytensä. Kaiken tämän jälkeen Jobin ”ystävät” ajattelivat, että Job oli tehnyt syntiä ihmisiä, tai Jumalaa kohtaan ja sen vuoksi Jumala olisi rankaissut Jobia. Nämä ”ystävät” olivat menestysteologeja. He siis ajattelivat, että mikäli ihminen elää oikein, niin silloin Jumala ikään kuin palkkioksi antaa ihmiselle kaikkea hyvää. Job ja nämä ”ystävät” joutuivat siis keskenään ikään kuin vasta puolille. Jobhan tiesi sen, ettei hän ollut tehnyt mitään väärää. Kuitenkin myös Jobilla oli yksi ”ajatusvirhe”. Hän ajatteli olevansa Jumalan vertainen hyvän elämänsä tähden. Tästä johtui se, että hän ajatteli ansaitsevansa Jumalalta kaikkea hyvää, niin ettei hän tarvinnut edes Jumalan armoa.

                      Nämä kolme Jobin ”ystävää” lopettivat väittelyn, sillä he huomasivat hänen olevan omissa silmissään vanhurskaan. Oli kuitenkin neljäs mies nimeltään Elihu. Hän oli seurannut keskustelua odottaen, että nuo kolme miestä olisivat osanneet vastata Jobille. Koska Elihu oli nuorempi, niin hän oli arkaillut puhua aiemmin. Tässä tapauksessa kuitenkaan ikä ei ollut antanut noille kolmelle ensin puhuneelle miehelle viisautta, sillä he luottivat vain itseensä. Elihu sanoikin, että Kaikkivaltiaan henki antaa ihmisille myös ymmärrystä. Tämän jälkeen Elihu kertoi Jumalan suurista luomisihmeistä. Hän todisti Jumalan olevan suurempi, kuin Jumalan luoma ihminen. Lisäksi hän sanoi Jumalan puhuvan ihmisille monin tavoin. Elihu siis haastaa ihmiset keskustelemaan kanssaan, sekä tutkimaan mikä oikein on. Hän sanoo, ettei Jumala tee vääryyttä ja kertoo Jobin puhuneen taitamattomasti. Tämän kaiken jälkeen myös Jumala itse puhui Jobille. Hän kysyy, että onko Jobin käsivarsi niin kuin Jumalan. Vasta sitten Job perui puheensa ja sanoi puhuneensa ymmärtämättömästi. Hän perui puheensa katuen tomussa ja ”tuhassa”. Job kuitenkin rukoili näiden menestysteologisten ”ystäviensä” puolesta. Tämän jälkeen Jumala siunasi Jobin loppuelämää enemmän, kuin sen alkua.             – Siis tämä kertomus opettaa, kuinka riippuvaisia olemme Jumalan armosta.