Uskova voi palata

 

                      Jeesus kertoi vertauksen tuhlaajapojasta. Vertauksessa uskova Isän lapsi oli langennut syntiin ja palannut maailmaan. Maailmassa ollessaan poika oli huomannut, että kyllä Isän kodissa oli ollut parempaa. Poika halusi palata nöyränä ja katuen kotiinsa ja hän sai huomata kuinka rakkaasti hänen Isänsä kuitenkin tämän tuhlaajapojan vastaanotti. Siis jos olet vain langennut uskon ulkopuolelle, niin sinulla on aina mahdollisuus palata takaisin ja sinut otetaan rakkaasti vastaan. Tämä vertaus alkaa Luuk.15:11  Se kannattaa lukea, sillä Jumala  haluaa sinun palaavan Hänen luokseen.

                      En kehota ketään ihmistä menettelemään niin kuin minä tein. Minähän hylkäsin uskon sanomalla vaimolleni seuraavasti; ”Olen uskaltanut olla julkiuskovainen ja niinpä minä nyt uskallan olla julkisyntinen.” Sain kokea sen, että kun halusin viimein palata uskoon ja vaikka halusin tehdä paluun julkisesti ihmisiä häpeämättä, niin en saanutkaan uskoa. Tätä varmasti silloin toiset ihmettelivät. Eiväthän he tienneet sitä, että minkä virheen olin tehnyt. Jouduin siis tilille omista sanoistani. Jumala kuitenkin tiesi sen, että olin tosissani, niin kuin olin ennenkin ollut ja sen vuoksi Hän on antanut minulle vielä mahdollisuuden. Olen menettänyt uskon vuoksi paljon ja olen siihen vieläkin valmis. Niin kuin olen jo kertonut, niin tosi uskovan tie ei ole helppo tie, niin kuin Jyväskylän vapaaseurakunnassa on opetettu. Kannattaa kuitenkin ymmärtää se, että millainen on uskovan ihmisen päämäärä ja kannattaa muistaa, että ainakaan ikuinen kärsimys helvetin tulessa ei ole iankaikkiseksi luodulla ihmisellä se päämäärä, jota kannattaisi tavoitella.

                      Olen kertonut myös sen, kuinka ennen ajattelin toisin ja yritin olla uskossa niin etten olisi menettänyt mitään, vaan olisin vain omistanut uskon siihen panostamatta. Näin oli siis alussa. Sitten minä tein päätöksen, että maksakoon mitä tahansa, niin minä haluan uskon Jeesukseen. Jeesushan oli Pyhän Hengen kautta syntynyt Jumalan Pojaksi. Hän oli siis ihmisestä syntynyt ja sen vuoksi Hän sanoi itseään ihmisen pojaksi. Hän kuoli, sekä kärsi kaikkien ihmisten puolesta, siis sinunkin puolestasi. Kun Hän on ollut valmis kärsimään sinunkin puolestasi, niin miksi et olisi sinäkin siihen valmis. Jos siis olet epäonnistunut uskoon tulossasi, niin sinun kannattaa yrittää uudelleen aivan niin kuin minä tein. Sellainen ihminen, joka omistaa Jeesuksen antaman uskon kyllä tietää sen, että hän omistaa aidon uskon ja sen tietävät pian muutkin. Koska minulla on tästä oma kokemus, niin en tuomitse sinuakaan, vaan kehotan yrittämään uudelleen, sillä Raamatussa luvataan; ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” (Ap.t.2:21)    - Ihminen siis voi ajatella olevansa uskossa, vaikkei ole uskon vuoksi ollut valmis menettämään ja uhraamaan mitään. Kerron nyt ensimmäisestä "yrityksestäni". Koska olin uskaltanut kertoa helluntaiseurakunnan pastorille Veikko Manniselle olevani uskossa, niin Veikko vei minut jopa kasteelle Helsingin helluntaiseurakuntaan. Kävinkin kasteella ja olin Espoon helluntaiseurakunnan jäsen. "Usko" ei kuitenkaan kestänyt. Se johtui myös siitä, että en ollut valmis "menettämään kasvojani" ystävien, sekä työtoverien edessä. Nyt näin jälkikäteen ajatellen uskoni silloin olikin vain "uskottelua".  -Olen huomannut, että tarpeen tullen on oltava valmis luopumaan kaikesta silloin kun Jumala koettelee uskoa.

                      Pietari kirjoitti Piet.2:15-16, että Paavalin kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niin kuin muitakin kirjoituksia. Sen johdosta minäkin laadin vielä oheisen kirjoituksen, ettei tämä jäisi kellekään epäselväksi. Kun minä olin mielessäni varmistunut siitä, että Kari Hämäläinen ei edes usko Jumalaan niin kuin uskoa tulisi ja kun olin jättänyt seurakunnan ja sen vanhemmiston, niin silloin minä koetin vielä korjata tilanteen lähettämällä kirjeen jokaiselle vapaakirkon seurakunnalle. Osoitin kirjeet seurakuntien vanhimmille ja kerroin, että Jyväskylän  vapaaseurakunnan opetusta pitää varoa. En silloin saanut kirjeisiin minkäänlaista vastausta. Suomen Viikkolehdessäkin Järvenpään vapaaseurakunnan paimen tyrmäsi minun ajatukseni. Silloin nettisivujen teko oli vielä vaikeaa, koska ne piti tehdä melko vajavaisilla ohjeilla itse. Silloin oli vielä "lankaverkko" ja käytössä oli ns. lankamodeemi. Kotisivujen ohjeet oli neuvottu puhelin yhtiön kirjasessa. Tein kuitenkin sivut ja yritin saada ihmisiä uskomaan ettei asiat ole kohdallaan Jyväskylässä. Kun sitten ei mikään auttanut, niin ajattelin että vika olisikin minussa. Luovutin taisteluni seurakunnan oppia vastaan ja aloitin jälleen alkoholin käytön, joka olikin melkoista. Sanoin vaimolleni nuo sanat; Olen uskaltanut olla julkiuskovainen ja nyt minä uskallan olla julkisyntinen.

                      Se asia, että Jumala vielä oli valmis antamaan minulle pelastuksen todistaa sen, että minä olin oikeassa. Vaikka olin lukenut Raamattua melko paljon, niin en kuitenkaan ymmärtänyt sitä, että ihminen ei voi saada uskoa uudelleen yhdenkään seurakunnan, eikä yhdenkään uskovan välityksellä. Nyt olen siis tavallaan tullut uudelleen uskoon. Se kaikki on Taivaallisen Isäni ansiota. Olen siis saanut uskon samalla tavalla, kuin sen sai Paavali. Jumala kyllä tiesi minun ajatuksenikin ja Hän ei varmasti olisi suonut minulle uskoa tällä tavalla, jos minä olisinkin ollut väärässä. Tämä asia vahvistaa minua, mutta kuitenkin minä toivon, että minua olisi tuolloin uskottu. En saanut silloin tukea yhdeltäkään seurakunnalta. Päinvastoin, nyt olen saanut kuulla, että Kirkkokunnan hallitus on myös kääntynyt saatanan ohjattavaksi. Tiedän sen, koska sain kuulla Jouko Saikkoselta, että hallituksessa ei ymmärretä Jumalan Sanaa oikealla tavalla. Joukohan kuului myös vuoden verran Jyväskylän seurakunnan vanhemmistoon. Hän oli myös Suomen Vapaakirkon hallituksen jäsen. Tiedän asian siitäkin, etten saanut minkäänlaista vastausta kirkon hallitukselle lähettämiini sähköposteihin, joissa kerroin sen mitä opetus oli saanut aikaan Jyväskylässä. Nyt minä kirjoitin tämän näille sivuille, sillä ilmeisesti vieläkin on seurakuntia joissa ei uskota kertomaani. Jos te ette usko minua, niin  silloin te ette usko myöskään Jumalaa, joka vielä kuitenkin antoi minulle uskon. No, tähänhän minä olen saanut tottua koko elämäni ajan. Jalkainvalidina sain haukkumiset koulussa ja kun liityin seurakuntaan, niin ei riittänyt se, ettei minua uskottu seurakunnassa, sillä minua ei uskottu koko kirkkokunnassa. Puran itseäni nyt, niin kuin teki Paavali, joka sanoi että apostoleista oli tullut kuin mikäkin tunkio.

                      Siltä tuntuu minustakin. Saan edelleen vastustusta niiltäkin, joille haluaisin olla hyvä. Olen joillekin ihmisille paljastanut, että he eivät olekaan uskossa, niin kuin he luulevat ja toisetkin heistä luulevat. Olen tehnyt sen, koska olisin halunnut heidän korjaavan tilanteen. Minä siis haluan hyvää niillekin, jotka kokevat olevansa minun vihollisiani. Ainoastaan yksi Luterilaiseen kirkkoon kuuluva naishenkilö kertoi luottavansa minuun. Sitten Pirta rohkaisi minua sivujeni vuoksi. Myös eräs Jyväskylän vapaaseurakuntaan kuulunut mieshenkilö toivotti minulle, sekä tälle työlle siunausta. Ainoastaan Jumala on uskonut minuun ja Hän tuntuukin luottavan minuun.

                      Olenkin saanut Jumalalta sen tehtävän, että kerron uskoville ihmisille, että kuinka petollista tämä lopun aika on. Tuo Jumalaa vastaan noussut langennut enkeli, eli kerubi  tietää ainakin nyt sen, ettei hänellä ole enää paljon aikaa ja sen vuoksi hän haluaa viedä mukaansa helvetin tuleen mahdollisimman paljon ihmisiä. Tämän johdosta olen sivuillani tuonut esille myös evankeliumin hyvää sanomaa. Jeesusta Kristusta vain harvat uskoivat, eikä minua näytä uskovan edes ne, jotka toimivat seurakunnissa. Jostain syystä Kalevi Lehtinen, jonka kanssa tein yhteistyötä Missio Jyväskylässä sanoi, että minulla on rohkaisijan armolahja. Toivoisin sen olevan totta!

 Nyt ymmärrät miksi pidän itseäni syntisimpänä ihmisenä.

 

       Saulus, siis Paavali tarkoitti, että me kaikki olemme syntisiä. Toiset ovat suuria syntisiä ja toiset pienempiä. On kuitenkin hyvä asia, jos tunnet olevasi armahdettu syntinen.

 

            Nyt, kun minä rukoilen, niin minä kutsunkin Jumalaa Isäksi ja se tuntuu luonnollisemmalta, sillä olenhan saanut uskon suoraan Jeesukselta aivan niinkuin Paavali. Mikään seurakunta, tai ihminenhän ei olisi pystynyt johdattamaan minua uskoon.

Ensio Mäkinen Jyväskylän vapaaseurakunnan jäsen

 

 

 

 

 

 

      

 

 

 

 

 

 

        

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                             

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

.