Usko ja teot

 

 Uskon lahja

                             Usko on tekojen vastakohta. Se ei siis ole ihmisen teko. Ehkäpä moni ajattelee, että hän haluaa tulla uskoon. Kuitenkin ns. uskoon tuleminen olisi tekoa, joka tässä tapauksessa on mahdotonta. Jos usko onkin tekoa, niin se ei siis olekaan ihmisen teko. Usko onkin Jumalan teko, eli lahja Jumalalta ihmisellle, joka sitä Jumalalta pyytää. Tästä voikin päätellä, ettei ihminen tule uskoon, vaan usko tuleekin ihmiseen. Älä siis enää koeta tulla uskoon, vaan pyydä Jumalalta, että Hän antaisi sinulle uskon lahjan. Uskon lahjan saaminen edellyttää Jumalan kuuntelemista. Parhaiten Jumalaa voi voi kuunnella lukemalla alkuperäistä Jumalan Sanaa, eli Raamattua. Se, että usko on Jumalan lahja löytyy Raamatusta. Sieltä löytyy myös se, että kysymyksessä ei olekaan meidän oma uskomme, vaan on kysymys Jeesuksen uskosta. Se löytyy mm. Ilm.14:12  Sehän kertoo sen, että on kysymys Jeesuksen uskosta. Itse asiassa saman kertoo myös Ap.t.3:16. Siitä kohdasta se on vain vaikeampi ymmärtää.

                             Tiedän sen, että joku ajattelee uskoon tulemisen olevan sellaista, että alkaa vain tekemään hyviä tekoja. Tiedän myös, että joku ihminen päättää tulla parhaaksi kristityksi, siis paremmaksi kuin toiset. Tästä päätöksestä johtuvat myös monet harhaopit. Ihminen on ajatellut tulevansa parhaaksi uskovaksi, jota muiden kannattaisi seurata. Tällainen henkilö onkin Jeesuksen sijasta alkanut uskoa omaan hyvyyteensä ja sen myötä omiin tekoihinsa. Hän ajattelee näyttävänsä kaikille, että kuinka vahva ja suuri on hänen uskonsa. Hänen olisi kannattanut lukea ensin Raamattua. Raamatun mukaan Jeesus kertoi tästä aivan suoraan esim. Matt. 20:26 ”Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne” ja ”Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi.” Tai Luuk.9:48 ”Joka teistä kaikista on pienin, se on suuri” Nyt haluan vain kysyä, että onkohan tässä nykyisessä maailmassa suurta ja hyvää uskovaa? Vastaan tähän itse; Ei ole. Mielestäni silloin, kun Jeesus Kristus vaikutti tässä maailmassa, niin vain silloin maailmassa oli täydellinen uskova, joka luotti täysin Isään Jumalaan. Siis Raamattu ei opeta meitä olemaan suurempia uskossa, kuin toiset kristityt, jotka Raamatun mukaan ovat sisariamme ja veljiämme. Usko Kristukseen ei ole siis sitä, että olemme päättäneet tehdä hyviä tekoja, tai mikä vielä pahempaa, niin olemme päättäneet tehdä Jumalan tekoja. Mielestäni oikea usko on sitä, että tiedämme tarvitsevamme Jumalan armoa. Tiedämme sen, että olemme syntisiä jopa maailman syntisimpiä ihmisiä. Me emme koskaan pysty tekemään niitä tekoja, mitä itse Kristus teki. Kun Kauniin portin pielessä istunut rampa mies parantui Pietarin kautta, niin ei Pietari sanonut parantaneensa tuota miestä, vaan hän sanoi; ”Usko, jonka Jeesus vaikuttaa on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.” Siis uskoon tuleminen on armon pyytämistä Jumalalta.

Usko ja teot

                      Aihe on melko problemaattinen. Sehän voisi olla myös uskon teot, tai sitten uskossa tehdyt teot. Käsitteestä uskominen on puhuttu vanhassa testamentissa ainakin 28 kertaa ja uudessa testamentissa yli 200 kertaa. Tekemisestä taas puhutaan sekä vanhassa, että uudessa testamentissa yli 130 kertaa. Tähän on laskettu myös Jumalan teot. Voidaankin havaita, että uudessa testamentissa uskominen on arvostettu korkeammalle kuin teot. Kuitenkin Raamattu sanoo, että usko ilman tekoja on kuollut. Jaak.2:    Siis mielestäni ensin tulee Jumalalta saatu usko, joka sitten saa aikaan Jumalan mieleisiä tekoja. Olenkin huomannut viime aikoina sellaisen ongelman, että kun teen ihmisille mielestäni hyviäkin tekoja, niin nämä teot kyllä otetaan vastaan, mutta ne eivät saakaan aikaan sitä mitä minä haluaisin, eli uskoa Jumalaan, jonka ansiota nämä kaikki hyvät teot kuitenkin ovat. Olenkin joutunut ajattelemaan, että ovatko hyvät teotkin tällöin turhia. Näinhän ei tietysti tulisi ajatella, vaan on oikeampaa jatkaa hyvän tekemistä. Saattaa kuitenkin olla, että tällöin jo hyvän teon kohde muuttuu. Tällä sarallahan meiltä uskovilta ei ”työ” lopu koskaan. Jaakob sanoo myös, että lähimmäisenrakkaus ajaa meitä työhön, eikä se rakkaus koske henkilöön. Me emme siis tiedä, että mikä kylvö tuottaa Jumalalle satoa.

                      Mikäli haluaa tietää juuri aiheesta usko ja teot, niin kannattaa lukea Jaakobin kirjettä. Tämä puheena oleva Jaakob oli Jeesuksen veli. Hänet luettiin myöhemmin kuuluvaksi apostoleihin. Toiset olivat antaneet Jaakobille kunnianimen ”vanhurskas”, koska hän oli ankaran lainkuuliainen. Ensimmäisessä luvussa Jaakob kirjoittaa, että kiusausten takia usko, joka kestää kaikki koetukset saa aikaan kärsivällisyyttä. Jaakob kehottaa myös anomaan Jumalalta viisautta. Hänen mielestään se tulee tehdä uskossa ollenkaan epäilemättä. Tämän lisäksi Jaakob kehottaa meitä olemaan sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita. Sanan tekeminen Jaakobin mukaan on esim. käydä katsomassa orpoja ja leskiä, sekä myös itsensä varjeleminen, niin ettei maailma saastuttaisi.

                      Minä itse olen aina ollut sitä mieltä, että Jeesus on minut aivan kuin palkannut elopellolleen, enkä saata olla tällöin työtäkään tekemättä. Nyt kun en enää saa tehdä evankeliumin työtä seurakunnassa, niin onhan minulla kuitenkin mahdollisuus tehdä sitä tämän tietokoneen avulla. Monta kertaa olen ajatellut, että onkohan tämäkin työ turhaa. Sen vuoksi olisikin mukavaa saada palautetta. Uskon kyllä, että tällä täytyy olla jokin suurempi tarkoitus, sillä miksi Jumala muuten olisi halunnut juuri minut pelastaa niin ihmeellisellä tavalla. Toisessa luvussa Jaakob kirjoittaa myös tuomion olevan laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt. Tämän vuoksi minä en syytä seurakuntaa, enkä sen vastuuhenkilöitä siitä mitä on tapahtunut. Toivoisin, että viimeisellä tuomiolla minäkin saisin samalla tavalla laupeutta. Viittasin jo aiemmin tähän, kuinka Jaakob sanoo, että usko ilman tekoja on kuollut. Sen vuoksi hän myös jatkaa, että kuollut usko on voimaton. Tämän lisäksi Jaakob varoittaa kielen synneistä, sekä maailman ystävyydestä. Myöskin hän varoittaa ettemme ylpistyisi, kun näemme Jumalan toimivan kauttamme. Viidennessä luvussa hän kertoo, kuinka maalliseen rikkauteen turvansa panevat joutuvat lopulta pettymään. Hän neuvookin meitä kärsivällisesti odottamaan Herran Jeesuksen tulemusta. Hän sanoo ettei ensinkään kannata vannoa mitään asiaa, vaan kehottaa rukouksessa viemään kaikki asiamme Herralle. Kirje päättyy siihen, että meillä on vastuu totuudesta eksyneistä syntisistä.

 

Usko

 

                      Miksi maailmassa on niin paljon epäuskoa ja väärää opetusta?  - Syy on yksinkertainen. Syynä siihen olemme me, eli ihmiset. Ihminen itsessään haluaa aina olla jotain suurta. Ainakin suurempaa, kuin muut. Uskon ulkopuolella oleva ihminen ajattelee, että hän ainakin osaisi olla paremmin ja väkevämmin uskossa, kuin toiset. Silloin hän ajattelee, että usko onkin tekoja ja suorittamista. Jo koko lähtökohta on väärä ja ihminen alkaa itse tekemään ”oikeaa uskoa”. Usko itsessään ei kuitenkaan ole ihmisen teko. Vaikka usko tuntuu yksinkertaiselta, niin aitoa uskoa ei ihminen pysty tekemään, eikä saavuttamaan. Raamattu kertookin, että usko on Jumalan teko. (Joh.6:29) Ihmisen tekemä usko ei ole aitoa uskoa ja siihen on paholaisenkin helppo sekaantua. Valitettavasti on paljon sellaisia uskovia jopa pastorien joukossa ja seurakuntien johdossa, jotka ovat ymmärtäneet uskon väärin. He ovat alkaneet suorittamaan uskomista.

 

                      Jumala on antanut minun ymmärtää, että vanhoillislestadiolainen äitini oli nuorena luvannut avioliitostaan syntyvän lapsen Jumalan käyttöön. Ehkäpä hän teki sen, koska hän avioitui uskon ulkopuolella olevan miehen, eli isäni kanssa. Jumala olikin kuullut tuon rukouksen ja lupauksen. Vanhempieni elämä ei tuolloin ollut helppoa. Voi olla, että äitini koki Jumalan rangaistuksena senkin, että syntynyt lapsi, siis minä olin kampurajalkainen. Minut toimitettiin jo aivan pienenä Helsingin invalidisäätiölle, jossa jalkaani operoitiin useita kertoja. Näin jälkikäteen ajateltuna koen tuon kaiken Jumalan johdatukseksi. Koska vammani takia minua haukuttiin koulussa ja muutenkin koin itseni ulkopuoliseksi, niin kaikesta siitä selviytyminen kasvatti ja vahvisti minua tulevan varalle. Minulle kerrottiin pienenä, että Jumala on totta ja minulle opetettiin iltarukous. Sen lisäksi sain käydä seurakunnan leirillä, jossa opetettiin Raamatun sanomaa. Koska en menestynyt oppikoulussa, vaan tuplasin 3. luokkani kahdesti, niin jätin koulun n.15 vuotiaana. Muutin Helsinkiin vuokra-asuntoon ja aloin elämään itsenäistä elämää. Olisin päässyt ammattikoulun metallipuolelle, mutta koska en päässyt radio ja tv asentajalinjalle, niin en mennyt. Seuraavana syksynä minut olikin hyväksytty k.o. linjalle. Koulu oli sisäoppilaitos ja siellä tapasin vaimoni Maijan. Jätimme runsaan vuoden jälkeen koulun kesken ja avioiduimme. Koska vaimoni on vielä enemmän invalidi, kuin minä niin Raamatun mukaisesti minä kävin töissä ja elätin perheeni.

 

                      Muutimme sitten Jyväskylään ja sain uskon Jeesukseen. Ikävä kyllä Jyväskylän vapaaseurakunnan nykyinen pastori Kari Hämäläinen olikin juuri sellainen henkilö, joka oli päättänyt suorittaa uskoa. Se johtikin sitten koko srk:n harhaan ja siihen harhaan johdettiin myös kirkkokunnan hallitus. Kari itse osoitti minulle sen (Jkl:n messukeskuksessa), ettei hän usko Jumalaan. Siispä hän ei usko, että hän joutuu vastaamaan kaikesta Jumalalle. Raamatun mukaan Jeesus tulee toteamaan, ettei Hänkään ole koskaan tuntenut Karia.  (Matt.7:23)

 

 

 

                     

 

 

 

                                           Ensio Mäkinen     Vaajakoski